PORI (joka sill'aikaa on pannut kirjeen sinetillä kiinni). Kas niin (kääntäikse vilkkaasti ympäri kuultuansa ovea avattavan). Ken siellä on?
IHAKSINEN (tavallisessa äänessä, vaan kuitenkin näyttävä sitä riitaa, joka hänen sydämessänsä taistelee). Oh, minä vaan, rakas appiseni, minusta oli hyvin ikävä kapakassa ja sen vuoksi tulin tänne.
PORI (tarttuu pikaisesti konttiin). Mitä sinä tahdot?
IHAKSINEN. Kuulkaapa nyt, Pori! minä olen ikäänkuin saanut ajatuksen päähäni; he ovat oikeat juopot nuo toverit siellä alhaalla, niin Jumala ties lieneeköhän rahojen jakaminen ihan hyvää.
PORI. Todella, luuletkohan sitä.
IHAKSINEN. Niin kyllä, Pori, eikä siitä tulekaan niin paljon joka osalle, mutta jos sitä vastoin ottaisimme puolet molemmat, niin voisimme elää iloisia päiviä aina.
PORI (itsekseen). Kuinka on hänestä pääseminen! (ääneensä) Ha, ha, ha! ei sinulla olekaan niin väärin siinä asiassa, ei ollenkaan; kuulepas Ihaksinen, tule huomisaamuna varhain luokseni, niin ja'amme rahat keskenämme.
IHAKSINEN. Kyllä; oletko semmoinen?
PORI. Mitä sanot?
IHAKSINEN. Että kyllä ymmärrän asian, sinä matkustat tiehesi ja petät minut yhtähyvin kuin nuo toisetkin.