PORI. Ha!
IHAKSINEN. Sinä olet vietellyt meidät kaikki työstämme pois ja tehnyt meidät kuleksijoiksi, olet saattanut meidät uskomaan, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla yhtä verran, ja kuitenkin tahdot, näet, vähemmin kuin joku muu jakaa omaisuuttasi. Hyi hitto, mimmoinen katala mies sinä olet, Pori!
PORI (kiivaasti, menee oikealle puolelle teateria). Mitä minun on kanssasi tekemistä! tahdotko että huudan tänne ihmisiä, jotka viskaavat sinut ulos?
IHAKSINEN. Noh, koska sanot sydämesi ajatukset, niin sanon minäkin minun. Minä en huoli noista rahoistasi, kyllä me voimme elää ilman niitäkin, mutta Pori ei saa pakoittaa mamseli Annaa naimaan luutnanttia; Pori ei saa tappaa omaa tytärtänsä!
PORI (samalla tavoin). Se ei ole sinun asiasi, sanon minä.
IHAKSINEN. Jos Pori tahtoo heittää naimiset sillensä, niin ei Porin tarvitse koskaan enempää kuulla sanaakaan minulta eikä tovereiltakaan, ja saapi itse hoitaa rahojansa, miten vaan lystää.
PORI. Aha, tahdotko opettaa minua lakia tuntemaan, lurjus!
IHAKSINEN (kovimmassa jänteyksessä) Kavata itseäsi, Pori! monen ankeriaan olen nähnyt liukastelevan yhtä hyvästi kuin sinunkin, mutta niiden nahka on kuitenkin viimisillään riippunut aidan seipäässä.
PORI (raivossaan). Mene tiehesi tahi — — —
IHAKSINEN (ottaa setelit ja pitää ne selkänsä takana). Wiimisen kerran Pori, vapautatteko tyttärenne tahi ei?