IHAKSINEN. Oh, ei niin varsin paljo juuri, sillä näettehän mamseli Anna! kun ollaan kahden kesken Jumalan ja omantuntonsa kanssa, niin saamme toisia ajatuksia, ja kun rupesin miettimään, kuinka olen elänyt tähän saakka, niin — — — mutta kaikki voipi vielä parantua, jos vaan — — — (katselee ympärinsä) mutta missä Pori on?
ANNA. Kolme viikkoa taaksepäin, samana iltana jolloin Ihaksista vietiin arestiin, matkusti isäni pois keltäkään jää-hyväisiä ottamatta.
IHAKSINEN (pelästyen). Matkustiko pois? ei, ei se ole mahdollista — — — hän oli niin vimmapäinen, niin tuskallinen, hän ei voinut matkustaa tiehensä!
ANNA. Hän jätti jälkeensä kirjeen Haakuna-rouvalle, jossa hän ilmoitti matkastansa ja samassa myös päätti onneni.
IHAKSINEN. Onnenneko! mitä — — — mitä sillä tarkoitatte?
ANNA. Ihaksinen sitte ei tiedä, että tänäpäivänä on minun hääni?
IHAKSINEN (vimmassa). Häät! teidän häänne? ja kenenkä kanssa?
ANNA. Luutnantti Haakunan kanssa.
IHAKSINEN (entisillään). Ei, ei! se on mahdotonta! rahojannehan hän tahtoi, mutta nyt ei teillä ole mitään, ei penniäkään.
ANNA. Ihaksinen! minä en ymmärrä teitä?