Rouva Haakuna (perältä). Anna. Ihaksinen.
ROUVA HAAKUNA. Nyt, Anna lintuseni, on aika lähteä, sinua odottavat.
ANNA. Suokaa armosta vielä silmänräpäys!
IHAKSINEN (kovasti sydämessänsä taistellen). Katsokaapas armollinen rouva, on sillä tavoin että — — — tästä naimisesta ei taida tulla mitään.
ROUVA HAAKUNA (luopi silmänsä ylen-katseellisesti häneen. Annalle).
Tule nyt!
ANNA (tuskassa). Minä en voi.
ROUVA HAAKUNA. Onko sama vimma tarttunut teihin, tahi oletteko unhottaneet — — —
IHAKSINEN (entisillään). Mutta jos hänellä nyt ei mitään ole, jos on taas tullut köyhäksi kuin kirkon-rotta, niin tahtooko teidän armonne kuitenkin naittaa hänet pojallenne?
ROUVA HAAKUNA (irvistäen itsekseen). Tuo raukka luulee osaavansa pettää minua.
IHAKSINEN. Katsokaa armollinen rouva, nyt on temppu kuitenkin semmoinen, ja sentähden minä luulen teillä ei enempää olevan hyötyä meitä kauemmin pidättää.