ANNA. Ei, Ihaksinen, minun täytyy nyt lähteä; kaikki enempää vastusteleminen on nyt turhaa. (Rouva Haakunalle). Minä tulen kerallanne.
ROUVA HAAKUNA (riemuiten). No viimeinki! (Hän vetää Annan kerallansa, he häviävät keskimäisestä ovesta).
JUHANA (itsekseen). Tohtori kiusaa minua lemmon tavalla saadaksensa tietää mitä täällä tapahtuu; kyllä rouva on kieltänyt meitä siitä haastamasta, mutta jos minä niin vähällä voin olla hänelle mieliksi, niin — — — (kiirehtii ulos oikealta puolelta).
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Ihaksinen. Sitten Pori.
IHAKSINEN (joka Juhanan puhuessa on seisnut hiljaan miettien). Laupias Jumala! onko siis kaikki toivo lopussa, enkö mitään voi tehdä häntä auttaakseni? — — — ei vähintäkään? Herra Jumala! auta häntä Sinä! — — — minä rupeen toiseksi ihmiseksi, — — — minä mielelläni tahdon kärsiä kaikkia, mitä tahansa, mutta auta häntä!
PORI (tulee sisään oikealta puolelta, seisahtuu ja katselee ympärinsä, tirkistävillä silmillä; kiljaisee viimein innolla). Rikas! Ha, ha, ha! — — — (kauhistuksella.) Köyhä! Hu!
IHAKSINEN (kääntäikse huudolla). Pori!
PORI (vaipuu tuoliin). Ah!
IHAKSINEN (liikahtaikse ikäänkuin pois juostaksensa, mutta malttaa samassa). Pori! (ryömii polvillaan hänen luoksensa). Herra Jumala, Pori! (Pori katselee häntä tirkistävillä silmillä).