Ja hän tuli emäntineen luhdin alta ja he ojensivat tulijoille kättä ja
Eisi, Johanneksen emäntä sanoi:
"No Jumalan terveeksi, Uli, vai tulitkos nyt näyttämään vaimoasi meille?"
Silloin purskahti täti taas nauruun ja sanoi:
"Siitä sen nyt kuulitte! Se on sallittu ettekä sille nyt enää mitään mahda, kaikki ihmisethän sanovat niin!"
"Meitä luulevat joka paikassa hääseurueeksi", selitti Uli, "kun kuletaan lauantaina, jolloin tiet on täynnä hääreissulaisia."
"No eipä ihmekään", sanoi Johannes, "minun mielestäni te sitäpaitse sopisittekin hyvin yhteen."
"Kuulitkos nyt Vreneli", sanoi täti, "sitäpäs tämä serkkukin tässä tuumii; ei siinä nyt vastusteleminen auta."
Vreneliä itketti ja nauratti, kiukutti ja hauskutti. Mutta viimein hillitsi hän kuitenkin mielensä ihmisten tähden ja alkoi kujeilla ja sanoi: "Eipä niitä kuulu häitä tulevan, jos ei kaksi tahdo yhteen. Vaan nytpä ei tahdo kumpikaan, joten ei oikein tiedä tokko niistä tulee mitään."
"Ehkäpä rupee vasta tulemaan, vaikka ei nyt tule", vastasi Johanneksen emäntä, "siihen joutuu usein ennenkun aavistaakaan."
"Eipä ole vielä merkkiäkään", sanoi Vreneli, mutta livahti sitten pois tästä puheenaineesta ja antoi isäntäväelle kättä sanoen, ettei tuo nyt ollut soveliasta tulla mukaan, mutta tuo tätihän se oli tahtonut ja vastatkoon siis hän jos hän on heille vastuksina. "No sehän nyt oli oikein hauskaa, että sinäkin kerran tulit", sanoi emäntä, ja pyysi heitä astumaan sisään, vaikka vieraat miten kursailivat, että eiväthän he nyt tahdo häiritä talonväen työtä ja että he ovat kernaasti ulkosallakin ja rupeevat hommaan avuksi, kun ilmakin on niin kaunis.