Silloin aukeni Ulinkin suu ja hän sanoi:
"Vreneli, älähän nyt äkäile noin minulle, enhän minä nyt enää sille mitä voi. Mutta sen minä vaan sanon, ja vihaa minua miten vihaat, että minä olen jo kauan rakastanut sinua ja enkä saisi parempaa vaimoa mistään. Sinun kanssasi tulee onnelliseksi kuka tahansa; jos sinä minut huolisit, niin olisin onnen poika!"
"Katsoppas vaan", sanoi Vreneli, "kun hänelle nyt puhutaan talosta ja kun hän saisi vuokratilan jos hänellä vain olisi vaimo, niin kylläpäs nyt hänelle kelpaisin — talon mukana! Kyllä olet aika hölmö. Tunnustappas vain! Naisithan vaikka minkä maantien kulun ja pellonpelätin kun vaan saisit talon. Mutta, äläs, nyt erehdyt! Minulla ei ole miehen tarvetta. Minä en huoli miestä ketään. — En ainakaan sellaista, joka nai vaikka minkä köntän, kun siinä on vain vähän voita päällä. Jos ette nyt lähde, niin laputan yksin kotiin", ja Vreneli alkoi mennä ovelle. Mutta Ulipa otti hänet kiinni, piteli vahvasti häntä vaikka hän miten rimpuili, ja sanoi:
"Ei, Vreneli, ihan totta, kyllä sinä nyt teet minulle vääryyttä. Jos minä saisin sinut, niin menisin vaikka korpeen, jossa en saisi muuta kuin hikoilla ja raataa. Tottahan se on, että minulle nousi se talo päähän kun se Liisa minua liehi, ja kyllä minä olisin ottanut sen pelkästään rahain vuoksi. Mutta suuren synnin olisin silloin tehnyt, sillä jo silloin olit sinä minun mielessäni ja sinä olet ollut minusta aina tuhannen kertaa mieluisampi kuin Liisa. Aina kun minä sitä katsoin, niin minä oikein pelästyin; mutta kun sinä tulit vastaan, niin sydän hyppi ilosta. Kysy jos tahdot Johannekselta. Minä sanoin sille jo tänä aamuna, etten minä tiedä taivaan alla parempaa vaimoa kuin sinä."
"Päästä irti", huusi Vreneli, pyristellen Ulin kaunista puhetta pitäessä kuin kissa satimessa, nipistellen ja raapienkin Ulia.
"Kyllä minä sinut päästän", sanoi Uli, joka miehekkäästi kesti nuo nipistelyt ja raapimiset, "mutta ei sinun tarvitse luulla, että minä tahdon sinua vain päästäkseni vuokraajaksi. Sinun pitää uskoa, että minä rakastan sinua muutenkin."
"En lupaa mitään!" huusi Vreneli ja riuhtautui irti ja pakeni pöydän päähän.
"Sinähän ole riivattu kuin kissan pentu", sanoi täti. "En ikänäni ole nähnyt mokomaa tyttöä. Mutta olepas nyt jo järkevä! Tulehan istumaan tänne minun viereeni! Tuletko vai et? En lepy sinulle enää ikinä, jos et nyt voi hetkeä istua ihmisiksi. Uli, käske tuomaan pullo vielä. Ole siivolla, tyttö, äläkä sekaannu minun puheeseeni", sanoi hän ja alkoi nyt jutella, mihin hän joutuisi, jos he molemmat lähtisivät pois. Mikä kova onni tulisi. Ja muori vuodatti katkeria kyyneliä lastensa vuoksi ja riemuitsi: "Miten onnellinen jälleen olisin kun kävisi niinkuin tässä monina unettomina öinä olen tuuminut. Te voisitte tehdä toisenne onnellisiksi, jos tahtoisitte. Minä olen jo monasti Jukalle sanonut, etten minä ole ikinä nähnyt kahta ihmistä, jotka niin ymmärtävät toistensa työt ja auttavat toisiaan kuin te. Kun te vain yksin voimin ahertaisitte, tulisitte te pian rikkaiksi. Ja me auttaisimme teitä miten ikinä vain voisimme. Emme me ole sellaisia kuten monet muut, herrat, jotka eivät ole tyytyväisiä, jos ei aina parin vuoden sisällä yksi vuokraaja joudu vararikkoon heidän tilallaan ja jotka eivät saa unta silmiinsä miettiessään yhä vain miten korottaisivat vuokramaksuja, jos vuokraaja yhdenkin kerran jaksaa maksaa vuokran ajallaan. Luulevat antaneensa tilan sille liian helpolla. — Ei, me kohtelemme teitä kuten omia lapsiamme, ja sellaiset myötäjäisvarustuksetkin saa Vreneli, ettei yhdenkään talon tyttären tarvitsisi niitä hävetä? Ja jos tämä nyt ei onnistu ja jos Vreneli on tuhma, niin en minä sitten tiedä enää mitä tehdä. Parempi kun ei enää kotiin menisikään. En tahdo nyt Vreneliä moittia, mutta olenko minä nyt ollut sinulle niin paha, että sinun sopii olla minulle tällainen? Olenhan minä koettanut kohdella sinua parhaani mukaan. Ja sinä ihan tahallasi minua nyt kiusaat, kyllä minä sen näen. Et ole pitkään aikaan ollut minulle tällainen kuin nyt."
Ja muori paha itki katkerasti.
"Mutta täti", sanoi Vreneli, "älkää nyt toki noin puhuko! Tehän olette aina ollut minulle kuin äiti, aina minä olen pitänyt Teitä ihan äitinä ja jos pitäisi mennä Teidän tähtenne vaikka tuleen, niin minä menisin. Mutta sellaisen kanssa yksiin, joka ei minusta piittaa, en rupea millään väellä. Jos jonkun kerran otan, niin pitää se olla sellainen, joka rakastaa minua ja huolii minut itseni tähden eikä kuten lehmää muiden vuokratavarain mukana."