Kellot alkoivat silloin soida, ja jyskiä alkoi Vrenelin sydän, hän ihan kylpi kyynelissä. Ravintolan emäntä toi Hokmannin roppia ja hankasi hänen ohimoitaan ja sanoi:
"Älä nyt ole milläsikään tyttö kulta, kaikkienhan meidän täytyy se sietää. Mutta lähde nyt jo Jumalan nimessä, se herra ei odottele kauan tällaisina työpäivinään, se on sangen pikainen hommissaan."
Uli tarttui Vrenelin käteen ja kulki nyt hänen kanssaan kirkolle; juhlallisesti kajahtelivat juhlalliset säveleet heidän sydämissään, sillä kellonsoittaja moukutti nyt kelloa oikein kuntoon ja läppä löi laidasta laitaan eikä vain toiseen kylkeen eikä sävel liikannut ja vaivaisesta rämissyt. Kun he tulivat kirkkotarhaan, lapioi siellä haudankaivaja paraillaan hautaa ja hiljaista oli hänen lähistöllään: eivätpä sillä hautausmaalla lampaat ja vuohet käyneet tarpeellaan ihmisten viimeisillä leposijoilla. Vrenelin valtasi yhtäkkiä vastustamaton haikeus. Haudankaivajan pelottava näky ja haudan kaivaminen toivat mieleen synkeitä ajatuksia.
"Tämä on paha enne", kuiskasi hän, "toiselle meistä kaivetaan hautaa."
Kirkon edessä seisoi väkeä, jotka toivat lasta kastettavaksi. Kummi seisoi siinä lapsi sylissä.
"Tämä on sellainen enne, että toinen meistä saa lapsen", kuiskasi Uli
Vreneliä lohdutellen.
"Niin, että kuolen lapsivuoteeseen", vastasi Vreneli; "joudun onnesta kolkkoon hautaan."
"Mutta muistahan", sanoi Uli, "että hyvä Jumala meitä kaitsee ja ettei meidän tule olla epäuskoisia, vaan uskovaisia. Kyllähän kerran meillekin hauta avataan; mutta empä ole vielä kuullut puhuttavan, että haudan kaivaminen ennustaa sen näkijöille kuolemaa. Paljonhan niitä on sen näkijöitä ja jos kaikki heti kuolla kupsahtaisivat, niin kylläpä ihmisiä sitten kuolisi kuin kärpäsiä."
"Anteeksi", sanoi Vreneli; "mutta kuta tärkeämpi hetki on, sitä enemmän ihmisrukka pelkää ja tahtoo tietää, millainen on loppu. Ja hän pitää enteenä kaikkea mikä tielle sattuu, pahana tai hyvänä. Muistathan mitä sinäkin puhuit niistä kyyhkysistä, kun tulimme kylään?"
Silloin puristi Uli morsiamensa kättä ja sanoi: "Oikeassa olet; uskaltakaamme vain Jumalaan ja älkäämme murehtiko. Hänen tekonsa ovat hyvät, antoi hän tai otti."