Rohkein mielin palasi Uli vihdoin uuteen taloon ja oikeastaan ensi kertaa eläissään tiesi hän nyt, miten tärkeät hänen tehtävänsä olivat. Hän oli nyt tähdellisessä toimessa, katseli maailmaa aivan uusin silmin kulkiessaan tuolla huostaansa uskotulle tilalle, josta hänen yksin oli pidettävä huolta; asteli aivan uusin askelin taloon, jossa hän oli oleva tavallaan hallitsijana, jonne häntä odotettiin kuin uutta päällikköä kapinalliseen rykmenttiin.

KOLMASTOISTA LUKU.

Miten Uli ottaa käsiinsä isäntärengin ohjat.

Levollisena, päättäväisenä lähti hän iltapäivällä, melkein heti murkinalta, ohjattavainsa luokse. Kuusi henkeä oli määrätty riihelle. Tallimies ja lypsäjä varustelivat karjalle ruokaa. Uli meni heidän luokseen ja rupesi heitä auttamaan.

Eivät he häntä tarvitse, sanoivat he, kyllä he osaavat tehdä tämän itsekin. Uli vastasi, että koskei hän voi olla apuna riihellä ennenkun jyvät on viskattu, niin auttaa hän heitä karjanrehun valmistamisessa ja lannan luonnissa. He mukisivat vastaan; mutta Uli rupesi toimeen, sekoitteli rehut totutulla, taitavalla tavallaan, karisti tomut niistä pois ja pakotti pelkällä esimerkillään, vaieten toisetkin valmistamaan ruuat paremmin kuin mitä ne ennen oli tässä talossa valmistettu. Rehuvajan käytävällä sekoitteli hän rehut uudestaan ja ripusteli ne sitten kauniisti seinille, kunkin tukun yhtä korkealle ja puhdisti sitten luudalla käytävän hevos- ja lehmi-vajain välillä niin ripeästi että sitä menoa oikein ilokseen katseli. Lypsäjä sanoi, että jos ruvetaan pitämään joka päivä tätä peliä, niin ei ehditä kahtena päivänä valmistaa niin paljon rehua kuin elukat yhtenä päivänä hotkivat. — Riippuu siitä, sanoi; Uli, miten on totuttu rehuja sekoittamaan ja miten elukat ovat tottuneet niitä pehnaamaan. — Lannan luonnissa joutui hän pieneen pulakkaan lypsäjän vuoksi, joka oli tottunut kopaisemaan pois vain päällimäisen lantakerroksen kuten kerman maidosta. — "Nyt on varsin lämmin ilma", sanoi Uli, "nyt ei eläimiä palella; sopii siis kerrankin luoda lanta ihan perin pohjin." Ja se oli tosiaankin tarpeellista, sillä niin paljon oli navetassa vanhaa törkyä, että he saivat oikein kuokkia, ennenkun edes navetan permannon pohjakivet alkoivat kuultaa; kivien väliin tunkeutuneen lannan kimppuun eivät he lähimaillekaan päässeet. — Virtsasäiliöt oli tyhjennettävä, koska virtsa kävi pilalle tallin peränurkkaan kätkettynä; ja vaivoin sai hän miehet pakotetuksi kaatamaan säiliöistä otetun virtsan karjapihaan, eikä tielle. — Kun lanta oli saatu ulos, eivät miehet tahtoneet ruveta sitä kelvollisesti hajottelemaan. Heidän mielestään kai sopi jättää lanta kasoihin sellaisenaan kuin se oli heitetty ulos, ja kun Uli tahtoi heitä tottelemaan, niin hänelle vastattiin: ei tänään ole aikaa, pian on ruvettava ruokkimaan karjaa, ja onhan se päivä huomennakin. Uli sanoi, että mukavinta on hajoitella lantaa ruokkimisen väliajoilla; lanta on etenkin talvella hajoitettava lämpimänä. Jos se pääsee jäätymään, niin ei se enää laskeudu eikä saada hyvin palanutta lannoitusainetta. Näin sanoen ryhtyi hän itse puuhaan ja toiset miehet antoivat levollisina hänen yksinään ahertaa ja virnistelivät keskenään tallin oven takana ja rehuvajassa.

Tuvassa oli jo kauan ihmetelty, miksei se uusi isäntärenki jo palaa kotiin ja oli jo alettu pelätä, että ehkäpä se on jo ikipäiviksi lähtenyt matkaansa talosta. Jukka oli vahtinut akkunan ääressä, josta näki tielle, ja katsoa töllöttänyt silmänsä kipeiksi ja alkanut jo haukkua, että hän ei olisi uskonut mokomaa Johanneksesta! Ja serkku se on vielä olevinaan! Hän ei tekisi tällaista ilkeyttä edes ventovieraalle! Mutta ei ollut nykyään luottamista kehenkään, ei enää edes omiin lapsiinsakaan.

Kun hän siinä niin paraillaan papatti, tuli Vreneli yhtäkkiä sisään ja sanoi: "Kurkistelkaa nyt siinä tielle vaan miten kauan tahansa! Uusi isäntärenki on hajoittelemassa lantaa, se on ajattanut lannan ulos ja kuuluu tuumivan, ettei sitä saa jättää navettaan edes kahdeksi kerraksi peräkkäin. Kun ei muut sitä tee, niin kuuluu tuumivan, että pitää tehdä itse." — "No mutta miksei se tule edes näyttämään silmiään kun tulee kotiin?" sanoi Jukka. — Ja: "Herranen aika, miksei se tule syömään?" sanoi emäntä; "mene, sano sille, että hänen pitää hetipaikalla tulla sisään, hänelle on varattu ruuat liedelle lämpimään." — "Äläs", sanoi Jukka, "minä menen itse katsomaan, mitähän se on tehnyt ja toimittanut." "Mutta käskekin sitä sitten tulemaan", sanoi emäntä, "pitäisipä mielestäni sille jo ruuan maistua." —

Jukka meni ulos ja näki, miten Uli hajotteli huolellisesti lantaa ja polki sen tiukkaan kasaan; se oli ukosta mieleistä. Hän lähti hakemaan lypsäjää ja tallimiestä näyttääkseen heille, miten Uli toimittaa tuota askaretta ja opettaakseen heitä vasta tekemään samalla tavalla. Mennessään vilkaisi hän rehuvajaan, ja seisoi kauan aikaa ihan ällistyneinä hyvästä mielestä kun näki kauniit, tuuheat, herkulliset rehutukot ja lakaistun käytävän. Meni sitten navettaan, ja kun näki lehmien seisovan mukavasti puhtailla olilla eikä läkähtyneessä lannassa, niin silloinkos hän vasta tuli hyvilleen ja palasi Ulin luo ja sanoi, ettei se nyt oikeastaan ole tarkoitus, että Uli itse tekee likaisimmatkin työt; ne ovat oikeastaan toisten tehtäviä.

Oli ollut hyvää aikaa, sanoi Uli; riihellä hän olisi ollut liikaa ja sitäpaitse tahtoi hän näyttää, miten tämä askare vasta hänen mielestään on tehtävä. Jukka käski Ulia tulemaan tupaan, mutta Uli sanoi, että hän mielellään ensin vielä käväisee katsomassa jyväin viskaamista ja puhdistamista; tekisi mieli nähdä, miten ne sen työn toimittavat, —

Uli huomasi, että väki joutuu työstä riiheltä vasta iltamyöhällä. Vilja oli huonosti puitua, olissa vielä melkein täysiä tähkiä, ja yhä huonommin oli se sihdattua ja viskattua: jyvät vasussa rikkaisia; teki mieli tyhjennyttää vasu ja teettää koko homma uudestaan; kuitenkin malttoi hän mielensä tällä kertaa ja ajatteli, että huomennapahan teettää toisin. Mutta Jukka puhui tuvassa, että uusi renki oli hänestä mieleen, se ymmärtää asiat; kunhan se ei vain rupeisi liiaksi isännöimään, se ei olisi hänestä sopivaa. Eihän joka talossa voi menetellä samalla tapaa; ja häneltä itseltäänhän menisi sitten koko isännyys.