Illallisen jälkeen lähti Uli isännältä kysymään, mitä kaikkea vielä olisi tehtävää tänä talvena; Ulin mielestä pitäisi työt järjestää niin, että kevään tullen oltaisiin täydellisesti valmiit ja vapaat uusiin askareisiin. "Niin", sanoi Jukka, "hyvähän se olisi, mutta eihän niitä millä pakolla voi tehdä kaikkia yhtaikaa. Jokaisella aikansa. Puintia on vielä noin kolme viikkoa, sitten tulee halonhakkuu ja sitten kai ollaankin jo keväässä."
"Kun tohtisin sanoa", tuumi Uli, "niin olisi minun mielestäni puut hankittava kotiin jo nyt. Nykyjään on vielä kauniita ilmoja ja tiet hyvät, nyt olisi niitä vielä helppo vedättää. Helmikuussa on tavallisesti huonot, sateiset ilmat, silloin ei saa puita paikaltaan ja ajovehkeetkin siinä pilautuvat." —
"Ei käy päinsä", tuumi Jukka; heillä ei ollut tapana puida eloja vasta helmikuulla.
Ei hän sitä tarkoittanutkaan, sanoi Uli. Puitava on nyt jo, yhä edelleenkin. Hän ja joku toinen renki saisivat kai toki niin paljon puita kaadetuksi kuin tallimies ehtii kulettaa kotiin. Ja voisihan tallimieskin auttaa heitä puun kaatamisessa kunnes puita on vedettäväksi asti.
Mutta eihän sitten voitaisi pitää kuutta henkeä riihellä, jos Uli ottaisi yhden miehen riiheltä pois, sanoi Jukka; vaan kun kaikki sitten kerran lähtevät yhdessä rymyssä metsähommiin, niin on puut pian hankittu. —
"No", tuumi Uli, "kuten tahdotte; mutta minä ajattelin vaan, että lypsäjäkin voisi hyvin mennä riihelle, kun puolelta päivin häntä autetaan ruokinnassa ja lannan luonnissa. Ja useinhan saa kaksi riuskaa miestä metsässä paljon enemmän aikaan kuin koko komppaniia, joista ei yksikään viitsi tehdä mitään."
"Niinhän se monasti on", sanoi Jukka; "mutta jätetään nyt vielä sentään se puun haku, puiminen on nyt tärkeämpää."
"Niinkuin tahdotte", sanoi Uli ja meni levolle pää täynnä ajatuksia.
"Kylläpä olit taas merkillinen", sanoi muori miehelleen. "Minusta Ulin tuumat olivat oikein hyviä. Niistä olisi ollut meille pelkkää hyötyä; ja tuskin pahentaisi noita kahta herraa, tallimiestä ja lypsäjää, jos eivät aina saisi kuivata korviaan auringonpaisteessa, senkin kutaleet! Kukaties ei Uli kauan yritäkään näin parastaan, kun sinä kohtelet häntä tällä tavalla." — "Niin mutta, minä en rupea rengin käskettäväksi. Jos minä suostuisin, niin se luulisi heti, ettei täällä muuta käskijää olekaan kuin hän. Hänen laiselleen täytyy jo alusta pitäen näyttää, mitä tässä tahdotaan, mitä ei", murahteli Jukka äissään. "Sinähän se olet paras näyttäjä! Hyvät sinä pilaat ja huonoja sinä pelkäät ja annat heidän elää oman nokkansa mukaan; sellainen olet", sanoi muori.
"Se on ollut ennenkin tapa meillä eikä sitä nyt tässä ruveta muuttelemaan", vastasi Jukka.