Uli meni tupaan emännän jälestä ja ripeästi otti emäntä uunin kulmalta kahvikupin, jossa kahvi jo höyrysi valmiina ja sanoi: "Ota nyt pois heti ja juo. Minä varustin sen Vrenelille, mutta juo nyt vaan; saahan se Vreneli sitten vasta. Mutta sanohan nyt heti, mikä sinulle on tullut?"
"Emäntä, minä lähden pois, hetipaikalla; minä en siedä tätä enää! Minä annan piiskan isännän kouraan ja tahdon heti tänään palkkani. Minä en rupea tappamaan itseäni muiden vuoksi. Ja kun vielä ilkutaan!"
"Voi Uli, Uli, kuka sinulle on ilkkunut?"
"Kuka! Juuri isäntä! Ja se se pitää minua vain narrina ja hän ei ole mikään isäntä, muuten se ymmärtäisi mikä on hänen velvollisuutensa ja oma etunsa! Ja siksi minä lähden!"
"Ja mikä se on sitten se minun velvollisuuteni ja etuni?" kysyi Jukka, joka juuri oli tullut ovelle.
"Minä tahdon palkkani heti", sanoi Uli, "ja menen matkaani."
"Ei sinulla ole syytä mitään", sanoi Jukka, "jää pois."
"En, isäntä, minä en jää ja minulla on hyvät syyni. Te otitte minut isäntärengiksi, mutta Te ette auta minua milloinkaan. Te ette määrää itse mitään; mutta menenpäs minä määräilemään! Täällä saa kukin tehdä mitä tahtoo. Teillä ei ole hyötyä mistään isäntärengistä! Te petitte minut pestatessanne, minä en rupee täällä olemaan."
"No mitä sinulla sitten on nurkumista?" Jukka jo vähän arkaillen.
"Mitäkö? Sitä, että te ette ole mikään isäntä. Jos olisitte, niin olisitte tulleet niitylle tänään ja kiirehtineet, käskeneet tahi edes sanoneet, että pitää liikkua vähän ripeämmin. Mutta sen sijaan annatte vain minun yksinäni puuhata, vaikka te olette nähnyt hyvin miten ne vetelehtivät. Lypsäjä ja tallimies eivät tahdo tulla niitylle ollenkaan. Ja siksi minä lähden."