"No älkää nyt noin suuttuko", sanoi ravintolan emäntä, "enhän minä teitä tuntenut; mutta minusta te näytitte niin hyvin sopivan yhteen; niin komeaa paria en olisikaan nähnyt pitkiin aikoihin."
Muori lohdutteli ravintolan emäntää, ettei sitä nyt noin tarvitse pyydellä anteeksi. Samaa asiaa oli jo kotona nauraa ilakoitu ja ajateltu, että näin se tulee vielä käymään ja jo silloinkin oli tyttö suuttunut että oikein.
"Häjy olette, täti, kun tekin minua kiusaatte", sanoi Vreneli; "jos tämän olisin tiennyt, en olisi mukaan tullutkaan."
"Kukas sinua nyt kiusaa", sanoi täti nauraen; "itsehän sinä olet tuhma!
Muut tytöt olisivat hyvillään kun luultaisi heitä morsiameksi."
"Mutta minäpäs en", vastasi Vreneli, "ja jos nyt ei anneta olla minun rauhassa, niin minä laputan vaikka takaisin kotiin."
"Ethän sinä miten voi ajaa tulppaa ihmisten suuhun. Ja saat olla hyvilläsi, kun he eivät pahempaa sinusta puhu", vastasi täti.
"No eikö siinä sitten ole kylliksi, että ihmiset härnäävät minua sellaisella, jota minä en huoli ja joka ei minustakaan huolisi."
Ja Vreneli olisi kiivaillut vaikka miten kauan, ellei jo olisi valjastettu hevosta ja lähdetty edelleen ajamaan. Kiivasta vauhtia kiisivät he uusille seuduille. Emäntä sanoi usein: "Älähän nyt aja liian kovasti, Uli; kunhan elukka ei vain vikaantuisi." Ja kun hän kuuli, että vielä on tunnin matka Erdöpfelkoferiin, niin käski hän taas pysäyttämään seuraavan ravintolan kohdalla. Siellä piti syödä vähän murkinaa, muorilla oli nälkä ja hän ei mielellään tahtonut tulla serkku Johanneksen luo juuri päivällisaikaan; siitä olisi liikaa puuhaa. Kylään oli aina soveliainta ja mukavinta tulla iltapäivällä; silloin pääsee talon väki pelkästään kahvilla, joka on pian keitetty, vaikka hyvältähän se maistaa. Uli totteli ja seisautti hevosen ravintolan luona. Kohteliaasti otti heidät tarjoilijatyttö vastaan, johti heidät erääseen pikku tupaan ovea avatessaan sanoen:
"Menkää vain sisään, siellä on jo kaksi muuta." Ja sisässä olijoille huudahti hän heti: "Nyt saatte seuraa, tuli taas yhdet lisää, — morsiuspari nimittäin!"
Täti nauroi katketakseen ja sanoi: