"Onko Irlannissa ollut Heremon-nimistä kuningasta?" kysyi kommodori
Raffleton. Professori oli tunnettu auktoriteetti näissä asioissa.
"Tietysti oli Irlannissa kuningas Heremon", — murahti oppinut vastaukseksi, ikäänkuin kommodori olisi tahtonut tietää, oliko koskaan ollut Julius Caesaria tai Napoleonia. "Ja oli myöskin kuningatar Harbundia. Malvinaa mainitaan aina hänestä puhuttaessa."
"Mitä hän teki?" tiedusti nuori Raffleton. Molemmat näkyivät vallan unohtaneen Malvinan läsnäolon.
"En tällä hetkellä muista", tunnusti professori. "Minun täytyy tuumia. Mikäli muistan, koski asia kuningas Dancratin tytärtä. Hän perusti normandialaisen hallitsijasuvun. Siihen kuului Wilhelm Valloittaja ja kaikki ne muut. Hyvä Jumala!"
"Sallitko hänen jäädä luoksesi joksikin aikaa, kunnes ehdin järjestellä asiat", ehdotti kommodori Raffleton. "Olisin kovin kiitollinen, jos siihen suostuisit."
Millainen professorin vastaus olisi ollut, jos hän olisi saanut käyttää kaikkea sitä älyä, mikä hänellä oli, on mahdotonta sanoa. Tietysti herätti asia hänessä mielenkiintoa, jopa innostuttikin häntä. Kansansadut, legendat, muinaistarut olivat olleet hänen elämänsä mieliharrastuksia. Olipa muuten miten tahansa, hän tapasi tässä toki sukulaissielun. Näkyi tietävän yhtä ja toista. Mistä tyttö oli sen oppinut? Olisikohan lähteitä, jotka olisivat professorille tuntemattomia?
Mutta viedä hänet taloon! Majoittaa hänet ainoaan vapaaseen makuuhuoneeseen! Esitellä hänet… kenä? Englantilaiselle kylänväelle. Aateliskartanon uusille asukkaille. Parlamentin jäsenelle, joka nuoren, viattoman vaimonsa kanssa oli kesäksi asettunut pitäjän pappilaan. Kuninkaallisen akatemian jäsenelle Dawsonille ja Calthorpen perheelle!
Jos hän olisi katsonut maksavan vaivaa, hän olisi löytänyt jonkun kunniallisen ranskalaisen perheen ja sijoittanut tytön täysihoitoon sinne. Vuosikausia oli hän Oxfordissa tuntenut miehen, erään koruveistäjän, jonka vaimo oli hyvin arvossa pidetty nainen. Hän olisi voinut aina silloin tällöin matkustaa sinne muistikirja taskussa, tyttöä haastattelemaan.
Jos hänen olisi sallittu toimia omin päin, hän olisi saattanut menetellä tervejärkisen kansalaisen lailla, mutta olisi voinut tehdä toisinkin. On esimerkkejä, jotka viittaavat jälkimäiseen mahdollisuuteen. Asia ei ole varma. Mutta tämän hänen urallaan sattuneen erikoistapauksen vuoksi häntä ei voida syyttää. Päätösvalta riuhtaistiin hänen käsistänsä.
Heti kun he olivat laskeutuneet Englannin maaperälle, kommodori Raffleton oli Malvinalle ilmaissut aikovansa jättää hänet toistaiseksi viisaan ja oppineen Christopherin huostaan. Ja Malvina katseli kommodoria kuin jumalien lahjaa; se oli ratkaissut asian. Viisas ja oppinut Christopher tietysti oli selvillä hänen tulostaan. Todennäköisesti juuri hän oli jumalien johdattamana järjestänyt tapausten koko kulun. Eipä siis muuta kuin osoittaa hänelle kiitollisuutta. Neitonen ei odottanut professorin vastausta. Takki hiukan haittasi hänen liikkeitään, mutta samalla sillä ehkä oli oma vetoava vaikutuksensa. Tarttuen molemmilla käsillään viisaan ja oppineen Christopherin käteen tyttö polvistui sitä suutelemaan.