"On kysymyksessä vain hänen sisäinen olemuksensa", lisäsi Victoria.
"Ajattelimme, että Malvina kykenisi hänet parantamaan", täydensi Victor.
Tuo oli vieläkin kovin inhoittavaa. Mihin olemme joutumassa, kun lapset ryhtyvät vaatimaan äitiensä "parantamista"! Ilmakehä oli suuttumuksella panostettu. Kaksoiset tunsivat sen.
"Hän haluaa sitä", tivasi Victoria, "Hän haluaa tulla tarmokkaaksi, nousta aikaisin aamusella ja puuhata töissä."
"Nähkääs", lisäsi Victor, "hän ei ole koskaan saanut asianmukaista kasvatusta."
* * * * *
Professori väittää jyrkästi, ettei hän muuta tarkoittanut kuin leikkiä.
Hän ei myönnä ehdotukseen sisältyneen edes mitään kiusantekoa.
Professori itse oli eri tiloissa ollut kummankin uskottuna.
"Maailman paras nainen, kunhan häneen vain voisi istuttaa hiukan tarmoa. Ottaa asiat liian kevyesti. Hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka ihmiset pysytetään tehtäväinsä tasalla." Niin oli herra Arlington huokaillut pähkinäin ja viinin ääressä.
"Se on pelkkää laiskuutta. Niin juuri, sitä se on. Ystävättäreni sanovat minua 'levolliseksi'; mutta sen oikea selitys on synnynnäinen laiskuus. Ja kuitenkin minä yritän. Ette aavistakaan, professori Littlecherry, kuinka kovin minä yritän!" Näin oli rouva Arlington nauranut professorin ruusuja ihaillessaan.
Ja sitäpaitsi, kuinka järjetöntä oli uskoa, että Malvina voisi todella jonkun muuttaa! Ammoisina aikoina, kun ihmisaivot vielä olivat kehitystilassa, sellainen ehkä oli ollut mahdollista. Hypnoottinen kiihoitus, magneetillinen vaikutus, uinuvien aivosolujen toimintaan herättäminen magneettisen värähdyksen avulla. Kaikki tuo oli hävinnyttä taitoa. Elimme Yrjö V:n emmekä kuningas Heremonin aikaa. Professori todella vain tahtoi tietää, kuinka Malvina suhtautuisi ehdotukseen. Tietysti hän koettaisi sitä välttää, se armas pikku tyttö. Mutta saattoiko kukaan tervejärkinen mies, matematiikan professori…?