Olen huomannut, että veneretkillä kukin veneessä olija on vahvasti vakuutettu siitä, että juuri hän suorittaa kaiken työn. Harris oli saanut päähänsä, että hän koko matkan oli yksin tehnyt työtä ja ahertanut, ja että George ja minä käytimme hyväksemme hänen auliuttaan. George taas sanoi, että paljas ajatuskin, että Harris olisi tehnyt muuta kuin syönyt ja nukkunut, oli naurettavan typerä, ja että se oli hän — George itse — joka oli tehnyt kaikki työt.
Hän sanoi, ettei ikinä vielä ollut nähnyt mokomia laiskiaisia kuin
Harris ja minä olimme!
Tämä huvitti Harrisia suuresti.
"No, ei sun hullumpata! Kuulla Georgen puhuvan työstä", sanoi hän nauraen. "Puolen tunnin kunnollinen työ tekisi lopun koko miehestä. Vai oletko nähnyt Georgen työskentelevän?" lisäsi hän kääntyen minun.
Yhdyin täydellisesti Harrisin mielipiteeseen: sitä ihmettä en ollut koskaan nähnyt — en ainakaan tämän matkan aikana.
"Minä en vaan saa päähäni, mistä sinä voit sen tietää", tokasi George kääntyen Harrisiin, "sillä, p—u vieköön, olethan nukkunut puolet ajasta! Vai oletko sinä, J., koskaan nähnyt Harrisia täysin valveilla muulloin kuin syömäaikoina?"
Totuus pakoitti minut tunnustamaan, että George oli oikeassa.
Harrisista ei ollut koko matkalla ollut juuri mitään apua.
"Ainakin olen tehnyt monin verroin enemmän työtä kuin tuo J. tuossa", intti Harris.
"No, vähempää olisi sinun ollut jotakuinkin vaikea tehdä!" jatkoi
George.
"Arvatenkin J. luulee olevansa laivan matkustaja", huomautti Harris.