Hämmästyksekseni — ja kevennyksekseni, sillä toisella silmäyksellä huomasin, etten ollut ottanut riittävästi huomioon hänen koipiensa pituutta — näytti hän pitävän kysymystäni luonnollisena ja soveliaana ja vastasi peittelemättömällä avomielisyydellä: "En vielä."
Halusin häntä lohduttaa — jonka tunteen hän näytti ymmärtävän ja olevan siitä kiitollinen. Astuen esiin puuni takaa istuuduin vastapäätä häntä ja katselin häntä kotvan äänetönnä. Äkkiä sanoi hän: "Oletko koskaan koettanut juoda olutta?"
"En", tunnustin.
"Oh, se on hirveää", vastasi hän ehdottomasti väristen. Unhottaen nykyiset huolensa menneisyyden katkerain muistojen tähden, tuprautti hän sen päälle varomattomasti ja kiihkeästi savua piipustaan.
"Juotko sitä usein?" tiedustin.
"Kyllä", vastasi hän synkästi. "Kaikki pojat toisella luokalla juovat olutta ja polttavat tupakkaa."
Hänen kasvoilleen levisi viheriä vivahdus. Hän nousi äkkiä ja meni pensaikkoa kohden. Mutta ennenkuin hän ehti sinne, pysähtyi hän ja käänsi päänsä minuun, kumminkaan kokonaan kääntymättä.
"Jos minua seuraat, poikanen, tai kurkistelet jälkeeni, saat korvatillikan", sanoi hän ja katosi pahasti nikotellen.
Kouluaikamme päätyttyä hän läksi enkä tavannut häntä sen jälkeen, ennenkuin molemmat olimme nuoria miehiä. Sitte törmäsin eräänä päivänä Oxford Streetillä hänen kanssaan yhteen, ja hän pyysi minua käymään hänen luonaan ja viettämään muutamia päiviä hänen sukulaistensa luona Surreyssa.
Minusta hän näytti kalpealta ja alakuloiselta ja hän huokasi tuontuostakin. Kulkiessamme niittyjen lävitse oli hän koko joukon iloisempi, mutta saavuttuamme talon portille näytti hän muistavan jotakin ja alkoi jälleen huokailla. Hän ei syönyt mitään, siemasi vain lasin viiniä ja murenteli palasen leipää. Huomasin sen huolekseni, mutta hänen sukulaisensa — naimaton täti, joka hoiti taloutta, kaksi vanhempaa sisarta ja heikkonäköinen orpana, joka oli jättänyt miehensä Intiaan — olivat ilmeisesti ihastuneita. He silmäilivät toisiaan, nyökäyttelivät päitään ja hymyilivät. Kuinka ollakaan, sattumalta hän tuli nielaisseeksi jonkun kuoren, ja heti näyttivät kaikki hätääntyneiltä ja hämmästyneiltä.