Översti Maxin puhui hänestä aina, kuten "valtion kauniista tukipylväästä."
"Niin meillä on vihollisia keskuudessamme", sanoi vielä ravakka vanha sotilas, "on jokaisen kunnon miehen — ja kunnon naisen — soveliasta liittyä yhteen isänmaan puolustamiseksi, ja kaikki kunnia, sanon minä, jaloille rouvashenkilöille, kuten rouva Clifton Courtenaylle, jotka luonnollisen julkisuudenarastelunsa jättävät syrjään ja sellaisena murrosaikana kuin tämä nykyinen, astuvat esiin vastustamaan epäjärjestyksen ja petollisuuden voimia, jotka nyt rehottavat suuressa vallassa."
"Mutta", huomautti eräs kuulijoista, "olen nuoren Jocelyn sanoista tullut siihen käsitykseen, että rouva Clifton Courtenaylla on jokseenkin pitkälle meneviä mielipiteitä sosialistisista ja politillisista kysymyksistä."
"Jocelyn!" vastasi översti halveksivasti. "Jopa jotakin! Pojan pitkä tukka ja ontto kaunopuheliaisuus on mahtanut lyhyessä ajassa tehdä tämän vaikutuksen. Mutta voin imarrella itseäni sillä, että olen vetänyt ristin Jocelyn tuumien ylitse. Oi, hitto soikoon, herra, rouva Courtenay on luvannut lähimpinä vuosina tulla esikköliiton bermendseyläisen haaraosaston kunniadaamiksi. Mitähän Jocely, tuo lurjus, siihen sanoo?"
Ja Jocely sanoi: "Tiedän, että nainen on heikko; surkuttelen häntä. Kun tulee aika — ja se tulee pian — jolloin nainen ei enää ole pelinukke, jota kuka tahansa aivoton mies saa langasta tanssittaa — jolloin naista ei uhata seuraelämän salaoikeudella, jos hän uskaltaa noudattaa omaa vakaumustaan lähimmän miehisen sukulaisen vakaumuksen sijaan — silloin vasta on paikallaan häntä arvostella. Minun asemassani ei kyllä sovi pettää luottamusta, jota kärsivä nainen minulle osottaa, mutta voitte sanoa hauskalle, vanhalle kivettymälle, översti Maximille: hän ja muut vanhat akat esikköliiton bermondseyläisessä haaraosastossa voivat valita rouva Clifton Courtenayn esimiehekseen ja parhaansa mukaan käyttää hyväkseen — heillä on kuitenkin vain rouvan ulkonaisin verho puolellaan. Hänen sydämensä lyö yhteen tahtiin eteenpäin rientävän kansan kera; hänen sielunsa silmät tähystävät jännitettyinä tulevan huomenkoiton ihanuuteen."
Mielipiteet rouva Clifton Courtenaysta olivat siis sangen erilaisia.
Mutta kaikki selittivät yksimielisesti, että hän oli viehättävä rouva.
Veltostunut Billy.
Elokuu läheni loppuaan. Hän ja minä näytimme olevan ainoat jälelle jääneet klubinjäsenet. Hän istui avoimen ikkunan edessä. "Times" lepäsi maassa hänen vierellään. Työnsin tuolini hieman lähemmäksi ja huomautin: "hyvää huomenta!"
Hän pidätti esille pyrkivän haukotuksensa ja vastasi: "Huomenta!" niellen e:n kuulumattomiin.
"Pelkään, että tulee oikein kuuma päivä", jatkoin.