Kysyin, ottiko hän osaa ajometsästykseen. Hän vastasi, että häntä väsytti puhua hevosista ja yhä vain hevosista 14 tuntia päivässä, ja sentähden hän oli luopunut ajometsästyksestä.
"Kalastatteko?"
"Minulla ei ollut koskaan kylliksi huvitusvoimaa", vastasi hän.
"Matkustatteko paljon?"
Hän oli ilmeisesti päättänyt taipua kohtaloonsa, sillä hän kääntyi alistuvan näköisenä minuun päin. Vanha hoitajani oli minua aina kuvaillut "väsyttävimmäksi" lapseksi kuin hän oli milloinkaan nähnyt. Minä mieluummin nimitän itseäni "kestäväksi."
"Harhailisin kyllä enemmän ympärinsä", vastasi hän, "jos voisin nähdä mitään erotusta paikan ja toisen välillä."
"Oletteko käyneet Keski-Afrikassa?" tiedustin.
"Parisen kertaa", vastasi hän. "Se muistuttaa minusta kovin puutarhoja."
"Kiinassa?"
"Sekotus karjatarha-aitauksesta ja Newyorkin syrjäkaduista", arvosteli hän.