"Pohjoisnavalla?" koetin kysyä, toivoen kolmannella kertaa onnistuvani.
"En ole koskaan päässyt vielä aivan perille", vastasi hän. "Kap
Hakluytiin olen jo kerran päässyt."
"Minkä vaikutuksen se teki teihin?" kysyin.
"Ei mitään", vastasi hän.
Keskustelu kääntyi naisiin ja huijausseuroihin, koiriin, kirjallisuuteen ja sellaisiin asioihin. Huomasin hänellä olevan hyvät tiedot kaikesta ja hänen ikävystyneen kaikkeen.
"He olivat tavallisesti hauskempia", sanoi hän ensiksi mainituista, "kunnes he alkoivat ottaa itseään vakavalta kannalta. Nyt ovat he suorastaan typeriä." — —
Minun oli syksyllä pakko seurustella pitempään veltostuneen Billyn kera, sillä sattumalta tapasimme toisemme yhden ja saman ihastuttavan emännän vieraina, ja minua alkoi hän enemmän miellyttää. Oli hyödyllistä olla hänen lähellään. Muotiasioissa saattoi aina huoletta jättäytyä hänen johdettavakseen. Tiedettiin, että hänen kaulahuivinsa, kauluksensa, sääryssukkansa, jolleivatkaan olleet kaikkein uusinta valmistetta, olivat aina virheettömät, ja seuraelämän polulla oli hän korvaamaton oppaana, filosofina ja ystävänä. Hän tiesi jokaisen, niin herran kuin naisenkin aikaisemman syntiluettelon. Hänellä oli selko jokaisen naisen menneisyydestä ja hän osasi tarkkanäköisesti aprikoida joka miehen tulevaisuutta. Hän tiesi sivulle, missä taloissa ei ollut ymmärtäväistä heitellä imarteluja ympärilleen, ja missä pöydissä olisi ollut taitamatonta puuttua politillisesta turmeluksesta puhumaan. Hän saattoi valmistamatta sanoa mikä tehdasleima oli minkin vaakunassa, ja muisti jokaisen viimeisinä viitenäkolmatta vuonna perustetun paroninarvon ostohinnan.
Mitä häneen itseensä tuli, olisi hän voinut kuningas Kaarlo II:sen kanssa sanoa, ettei ollut koskaan sanonut mitään hullua eikä koskaan tehnyt mitään viisasta. Hän halveksi tai oli halveksivinaan useimpia lähimäisiään, ja ne hänen lähimäisistään, joiden mielipide enimmän merkitsi, halveksivat häntä aivan peittelemättä.
Lyhyesti kuvaten saattoi häntä pitää jonakin Gaiety Gigerl'inä, iloisena velikultana, jolla on ryynejä päässään. Hän oli mainio seuramies päivällisen jälkeen, mutta aamupäivällä hänestä pysyttiin loitolla.
Niin tuumiskelin hänestä, kunnes hän eräänä päivänä rakastui tai sanoakseni sen Teddy Tidmarsh'in sanoilla, kunnes hän toimitti meille sen uutuuden, että "hassastui" Gerty Lovelliin.