Svea veti kätensä pois.
"Oi, kun minä pääsisin täältä!" huudahti tyttö yhtäkkiä ja nousi.
"Kaikki on niin matalaa! Pois täältä, minne hyvänsä, minne hyvänsä…"
"Sinnekö, jossa luumut kukkivat?" naurahti Lauri Falk.
"Niin, ulkomaille, näkemään jotain, kauniimpaa, kirkkaampaa!"
"Lähdetään sitten", sanoi silloin pianisti leikittelevästi. "Minä tulen oppaaksi."
Svea katsoi häneen tutkivin, kaunein silmin.
"Ja ottaisitte?" huudahti hän kummastellen.
"Ottaisinko, teidät?" vastasi Lauri Falk. Ja se ajatus valtasi hänet yhtäkkiä sytyttävästi. Hän tavoitti Sveaa nauraen ikäänkuin syliinsä, Svea väistyi nyt iloisen kiemailevasti tieltä. Niin he samosivat läpi lehdikon.
"Svea, Svea!" kaikui rouvan ääni lepikon takaa. "Nyt eväille ja sitten taiteilija panemaan maisterin kanssa koukku likoon."
Muu joukko yhtyi hurraten ehdotukseen.