Tommola menee katsomaan, joko kahvi on valmis, alasti. On se valmis. Hän huutaa Muttista ruokasaliin. Alasti istuu Tommola sitten siellä pöydässä. Emännöitsijä ei tosin uskalla tulla huoneeseen, mutta viisi siitä, ajattelee Tommola. Miksi kuljettikin Muttinen tänne kaupunkilaisnaisia? Tommola antaa luikuria sellaisille, naisväelle yleensäkin, nimittäin näin terveyttään hoitaessaan, eh-eh. Yhteen ne kyllä ovat tarpeen, mutta muuten… Ruvetapa häiritsemään kesäistä elämää heidän tähtensä. Ei, hän ilmaisee nyt aikovansa istua ruokapöydässäkin alasti. Tai ainoastaan pelkkä paita päällä. Niinkuin Jukolan pojilla. Ja jos sopisi niistää nenänsä paidan helmaan, niinkuin oikeat Jukolan veljekset, se olisi hupaisaa…

Pian tulee aamiainen. Ja kun Tommola on syönyt makkaraa ja kallistanut naukun parrunpäästä, jonka hän on tuonut maalle mukaansa, niin sittenpä se homma täksi aamuksi jo riittääkin, täällä maalla, terveyttä hoitaessa. Tommola lähtee yliskamariinsa pieneksi aikaa ruokalevolle.

Muttinen istuu parvekkeellaan ja katselee koivuja, jotka metsässä tuolla keinuvat notkeina ja tuuheina, kesän onnekasta laulua suhisten. Oiva Tommolakin on onnellinen, maaten ullakkokamarissa, jonka ikkunat hän on tarkoin peittänyt, levällään pilkko-pimeässä, alasti peiton alla.

Yhtäkkiä herättää Muttisen jälleen epämääräisistä unelmista huihkaus, joka kuuluu yläkerrasta. Oiva Tommola tulee nyt sieltä jytisten alas. "Nyt täytyy lähteä auringonkylpyyn", huudahtaa hän. "Täytyy paistaa itseään aikanaan, ja nyt me otetaan sitä tervaa mukaan, eh-eh. Ja me urheillaan, Muttinen. Hypitään korkeushyppyä. Katso, tällä tavalla! Ja näin sinun on voimisteltava. Tällainen liike se venyttää sitä ishiasjännettä, sen näyttää Myllerin Systeemi. Mikä? Iskias? Hahaa. Sano ishias. Eikö se ole jänne, vaan hermo? No, se nyt yksi ja sama. Mutta nyt me haetaan tervaa. Ja pitkä nuora."

"Kunhan et aikone hirttää minua?" kysyy Muttinen.

"Ei, nuoran yli aiotaan hypätä", vastasi Tommola.

He etsivät pytyllisen tervaa ja pitkän pyykkinuoran. Sitten he menevät rannalle, Tommola edeltä sääriään ponnahutellen, Muttinen perästä, jokin kirja kainalossa ja huokaillen. Emännöitsijä on luvannut tuoda sinne myöhemmin päiväkahvit.

Aurinko on lämmittänyt rannalla hiekan niin, että se polttaa jalkapohjia. Muttinen riisuutuu ja ähkii, kääntelehtii hiekassa, kaivelee siihen itselleen kuoppaa, ja ähkii taas. Tommola pingoittaa puusta puuhun hietikon yli nuoran, ja huutaa:

"No, nyt hyppäämään, Aapeli! Katso päältä, näin minä hyppään. — Katsos, noin korkealta jo meni, meistä tulee oikeita Kolehmaisia, terveitä miehiä. Mutta nyt on sinun hypättävä. No, nouse pois, hyppää, minä annan starttisignaalin."

Muttisen täytyy koettaa hypätä. Tommola nauraa: