"Eihän sillä tavalla! Spurtti on tehtävä näin! Ha haa, niin menit turvallesi. Mutta katsos, minä hyppään vielä yhden pykälän korkeammalle! Nyt lähden, tämä tällainen on startti… Sinä annat nyt signaalin…"
He hyppäävät. Ja sitten he juoksevat. Ja kun Muttinen jälleen istuu läähättäen ja hiestä märkänä hiekassa, puhuu Tommola:
"Tämä se on jotain. Taisi olla hyvä, että tultiin tänne. Luulen, että tämä terva ja viina… Mutta kuulepas, tuo sinun arentaattorisi sanoi minulle, että pikiöljyn pitäisi olla jalalle kuivetustaudissa — se kai on sama kuin ishias — vielä parempaa kuin terva, jota sinä aiot käyttää, ja sanoipa hän, että kipeää paikkaa olisi voideltava jollakin … mitä se olikaan?… Kolotiita ja korpinrasvaa. Ha haa, mitä ne ovat? Kolotii, kolotusvoidettako? Ahaa, collodiumia. No, sama se, mutta nyt me ensin koetetaan tervata. Katso, näin mies tervaa."
"Tervaatko sinä pääsikin?" huudahtaa Muttinen. "Hihii, tukkasi on paksussa tervassa… Ja nyt piehtaroit hiekassa…"
"Niin, se on päänahalle hyvää", vastaa Tommola. "Täytyy olla työssä perinpohjainen. Tervaatko sinä ainoastaan jalkasi?"
"Kun minulla on ainoastaan jalka kipeä", sanoo Muttinen.
"Niin, mutta minulta saattaa tulla kipeäksi muukin", jatkaa Tommola. "Siksi varustaudun jo ajoissa. Ettäkö olen tervassa ja hiekassa kuin mikä? Caliban? Mikä se on? Oh, olipa mitä tahansa! Terveys on toista. Sitä on hoidettava aikanaan, muuten saattaisi se käydä myöhäiseksi… Voi helkkari, kuinka terva kirvelee silmiä… Panepa sinäkin silmiisi tervaa, niin näet miten se, perkele, kirvelee! Ei, ihankohan pitäisi pestä terva silmistä pois?"
"Ehkäpä se on parasta", sanoo Muttinen. "Voisi muuten käydä kuin kullatulle pojalle Mereshkowskin Vincissä. Missäkö? Se on kirja sellainen. Niin, siinä muuan poika kuoli, kun kullattiin koko ruumis."
"Kuoliko?" huudahtaa Tommola. "Mereshkowskin? Ja Calibanin. Mutta tämä saattaa olla vaarallista, tällainen hikireikien tukkiminen. Mitäs me nyt tehdään. Ei, tämä ei vetele. Meidän täytyy mennä noutamaan tänne pata, jolla keitämme itsellemme pesuvettä. Minä menen sitä noutamaan. Kokoa sinä, Aapelus, risuja padan alle sillä aikaa."
Tommola menee huvilaan, hänen alaston ruumiinsa on tervasta kiiltävä ja paikoin hiekasta karkea; naama on niin tervan vallassa, että silmät vaivoin saattavat sinertää tervan läpi. — Rannalle palattuaan sanoo hän Muttiselle: