"Ne ovat aina ne … porvalit. Ja minä kun nyt olen sellainen, että porvalia en minä kärsi, Mauno! Hehe, jos kaupungissa tai missä sattuu heitä menemään ohitseni, niin hattua en nosta."
"Porvarit … talokkaat!" myöntää Mauno.
"Niin ja torppalit raatavat heille työn", sanoo Käkriäinen. "Ja mikäs on tämä Konsta Könönenkin? Ostaa kaikki maat. Ripatillakin ostattaa, vilskommipelillä. Eikä itse niitä viljele, antaa metsittyä. Ja eläjät maantielle!"
"Mutta koetapas niiltä saada maata nurkkasi alle! Eivät anna tukkipuulaakit", alkaa Mauno puhua.
"Herrat, herrat!" hoilottaa Maunon Pertta. "Mitä ne tekevät? Juovat ja likastavat … kaupungissa! Se on totinen tosi! Tosi!"
Nyt hälistään hetki herroja vastaan. Ja Juutas Käkriäinen kehaisee uudestaan:
"En, en kärsi porvaleita. Haha, jos en muuta heille keksi, niin tuhautan, rasvaruhtinaille. Kun menen kadulla sivuitse koristeltujen ryökkinäin, niin tuhnun…"
"Tuhautit nytkin! Voi helvetti, miten tuo Juutas haisee!" huutaa Maunon
Pertta, joka on lähdössä viemään päällyspukuaan aittaan ja joutuu uunin
vaiheilla Juutaksesta käyvään ilmavirtaan. "Tuhautit. Ja haiset aina.
Kuin märännyt kissa tunkiolla… Ja joka sorkka täällä haisee! Haisee!
Haisee!"
Rosina on tullut takaisin sisään. Hän sanoo jotain epäselvää ja tiuskahtavaa Pertalle. Juutas Käkriäinen ällistyy. Hetken seisoo hän sanattomana ja kokeilee housujensa takapuolta. Sitten hän yrittää sotkea asiaa. Kääntyy tupaan päin ja sanoo:
"Niin … haastelivat … komesrootti ja se ryökkinä…"