"En rupea!" huudahtaa Juutas yhtäkkiä, ja hänen naamansa alkaa punoittaa. Hän kääntyy selin Maunoon.
"No minkä tähden et keitä viinaa!" tiukkaa Mauno. "Pelkäätkö, vallesmannia?"
"Niin minä!" myhähtää Juutas pilkallisesti. "On noista selvitty … vierestä on viimeksi soudettu nassakoiden kanssa. Ja juteltu keskenämme kuin kumppalit."
Mauno siihen:
"Ja tänne ne nyt poliisit useinkaan. Mutta minkätähden sinä et?"
Juutas kääntelee päätänsä oikealle ja vasemmalle. Hän raapaisee kainalonsa alustaa ja lonkkaansa, ja työntää hattuaan toiselle korvalliselle. Mutta vastausta ei tule.
"Voi pyhä Tiitus sinua!" huudahtaa Kypenäinen ja puhaltaa pilkallisesti nenäänsä. "Sinä olet sitten vasta… Käkrättelijä! Nuhjustelet ja pelkäät!"
"En pelkää mitään … minä! En vaikka puukko kurkkuun työnnettäisiin!" huudahtaa Käkriäinen.
"Haha! Ja itse valittelet, että täytyy täällä kaivella näitä toisen maita. Voi Jeesuksen Ristuksen saa…! Mutta nyt kun minä sanon, että nyt sitä ruvetaan polttamaan! Lopulta. Minulla on kaikki selvillä. Minulla on hattu ja piiput mukana, tiedä se. Teillä on patoja. Ja täällä on metsiä. Ja hiivat ja kaikki… Tuolla korsun alla. Lähde katsomaan!"
"Mitä?" kysyy Juutas.