Muttinen antaa koko pussin neidilleen.
Namusilla houkuttelee neiti sitten Esterinkin antamaan kättä. Ester tulee repaleisessa mekossaan. Rosinaa säälittää Ester … mutta siinähän nyt näkevät, rikkaat… Ehkäpä tuo nyt säälinee… Kourallisen namusia antaa neiti pikku Esterille. Ja taputtaa Esteriä poskelle. Silloin tulee pieni Sanelmakin nurkasta taikinakorvon takaa, jossa hän on sitonut jalkaansa. Hän nauraa, tirskuu. Ja kun Muttinen kutsuu häntä luokseen, näyttäen namusta, lyö hän tirskahtaen kättä ja lyykistää.
"Ahaa!" huudahtaa Muttinen. "Tänne se pussi."
Muttinen työntää Sanelman kourat täyteen karamellejä, mutta käskee
hänen jakamaan muillekin. Sanelma hypähtelee ilosta. Mutta Repekalle ja
Esterille ei hän sano antavansa, sillä heillä on jo. Missäs Jopi ja
Topi ovat? Sanelma juoksee seinän viereen ja kirkaisee:
"Jopi ja Topi namusille."
"Mitä, häh?" kuuluu Jopin ääni rannalta moottorin luota.
"Namusille!" toistaa Sanelma. "Muttinen antoi."
Vähän ajan kuluttua tömisee piha. Sanelma menee ovelle. Jopi ilmestyy siihen Ananiaksen viereen, joka on äsken tullut tupaan, samoin kuin Maunon Perttakin. Siinä pilkistelee Jopi hetken Ananiaksen takaa, ja tulee antamaan kättä Muttiselle ja neidille, sillä Maunon Pertta käskee jo häntä. Sanelma antaa Jopille namusia. Mutta missäs on Topi?
Tuoltapa hän katseli äsken ulkoa seinän alitse. Ja nyt hän turskahtaa siellä, ja kömpii nenäänsä pyyhkien sisään. Namusten jakelua nähdessään sysää Repekka kaikki omat namusensa papereineen suuhunsa ja puree ja nielee vimmatusti. Kiire nyt on. Mutta kohta tuleekin suu tyhjäksi, ja Repekka ryntää saaliinjaolle. Sanelman on annettava vielä hänellekin. Ja sitten vasta hän pääsee avaamaan omia karamellejään, työntämään niitä innosta ja ilosta vavisten omaan punaiseen suuhunsa.
Mutta Ananiakselle tarjoaa Muttinen paperossin. Ja tarjoaapa
Maunollekin vavahtavin käsin.