"Eiköhän tuota liene … her-rra Muttisella."
Topin leveä ja naurava suu ammottaa hämärästä.
"Vai minulla!" huudahtaa Aapeli. "Niinkö luulet! Voi turkkilainen! Ja … minunko olisi pitänyt tuoda rohtoa Malakiakselle. No, ehkäpä sinä puhut jullilleen? Mutta mitäs sinä, Topi, tirskut?"
"En minä sitä tir-rsku", vastaa Topi. "Tir-rskun, kun katselen teitä."
"Minua? Mitä?" ällistelee Muttinen.
Topi vastaa:
"Kun te kyhnyttelette ja r-raavitte itseänne."
Se on totista totta: Muttinen ei ole ajatuksissaan sitä huomannut, että hän on alkanut käännellä itseään ja liikahdella syrjältä toiselle. Nyt hän huudahtaa:
"Mikä… Onko tässä jotain?"
"On siinä!" vakuuttaa Topi. "Siinä on lutikoita."