Pennut ovat tulleet ovelta katselemaan. Etummaisina ovat pieni, musta
Sanukka, Topi ja Jopi. Heidän välistään kurkistelevat kynnyksen yli
Repekka ja Ester.
"Niin, niin, Jopi, isi lähtee nyt", puhuu heille Juutas Käkriäinen. "Ei voi jäädä … lehmänrieskalla paiskellaan. Pitää lähteä … lääniin. Jopi, työnnähän tupakkaa tuohon tupakkakukkaroon. Missäs perhanassa se minun sukkani?"
Käkriäinen ojentaa Jopille tupakkakukkaronsa, harmaan ja pitkän, pässinpusseista tehdyn. Jopi kokoaa siihen tupakkaa huhmaren pohjalta ja sanoo, ettei siellä enää paljoa olekaan, tähän ne loppuvat.
Ja sitten muistaa Topi nähneensä jonkin sukan tuolla alhaalla humaliston juurella, kivelle jätettynä. Topi aikoo käskeä Jopia sitä hakemaan, mutta Käkriäinen ei anna Jopin juosta, vaan menee itse rantaan päin, ajatellen, että rantatietä hänen onkin poistuttava Putkinotkosta Kenkkuinniemen kannakselle päästäkseen. Ja rannalle mennessään aikoo hän pistää sukat ja kengät jalkaansa.
Sinne hän katoaakin pian, saunan ja korsujen taakse, tyhjä kapsäkki toisessa kädessä ja toisessa lapikkaat ja sukka. Kerran vilkaisee hän haikeasti taakseen, mutta sitten hän menee päättävästi. Paksuposkinen Topi ällistelee hänen menoaan, Jopi ja pieni Sanelma näyttävät kummastelevan, Repekka ja Esterkin hätääntyneiltä.
Rosina melkein itkee kiukusta. Ja sitten katsoo hänkin, minne se Juutas menee. Tuokioon ei Rosina muista edes lypsettävää Juotikkia, vaikka Leja jo lopettaa toisenkin lehmän lypsämistä, punaisen Jertan, jonka otsassa on valkea sydämenkuva. Ainoastaan muutaman suihkauksen on Rosina vetänyt Juotikin nänneistä, ja vetänyt hihaansa. Nyt johtuu hänen mieleensä, että Juutaksella on kaikki rahat, niinkuin ainakin. Se köntäle on nyt sellainenkin, ettei se antaisi mitään Rosinalle, joten Rosinalla ei tavallisesti olekaan muuta kuin mitä hän on hankkinut itselleen salaa, myymällä akoille sikareen voita, ja jos oikein koville ottaa, hiukan Juutaksen jyviäkin. Eikä Rosinalla ole nytkään rahaa. Ja kaupungissa hän on aikonut ostaa paitsi niitä rohtoja myöskin hiukkasen vaatteita lapsilleen, raukoilleen!
Mutta nyt tuo mörökki, Juutas, lähtee luppaisemaan kylille! Lähtee melkeinpä aavistamatta, vaikka Rosina on kylläkin jo ennestään tottunut näihin temppuihin. Siksipä tietää hän miehensä tulevan takaisinkin sieltä. Mutta milloin? Ja rahamassi sillä on housujensa taskussa, se on selvä.
Rosina keskeyttää yhtäkkiä Juotikin lypsämisen, ja huutaa lyhyesti
Lejalle:
"Katsokaa, tyssit, tuota Luukasta! Ja lypsä, Leja, Juotikki loppuun!"
Sitten alkaa hän päättävästi rientää Käkriäisen perästä, läävän ja saunan välitse ja sieltä rantaan. Hän tapaa matkalaisen nuottakodan luona kalliolla, sovittamassa jalkaansa jo toista, humaliston juurelta löydettyä sukkaa sekä lapikasta, joka tahtoo repiä puolittain mädänneen sukan poikki ennenkuin jalka menee pohjaan.