Kysyttiin, kauanko hänellä oli lomaa. Nelma ei sanonut menevänsä enää entiseen paikkaansa … hänellä oli jo toinen tiedossa.
Viikon kuluttua tulivat Käkriäisten mökille poliisit. Kuulustelivat Sanelmaa, joka itki ja tunnusti. Vaatteet olivat hänestä niin kauniit … ja rahoja matkaa varten hän oli tarvinnut: ne olivat olleet piirongin päällä … herrasväellä oli kyllä rahaa.
Se herra, jonka kodissa Nelma Helsingissä palveli, tiesi erinomaisesti, että rehellisyys on yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Aika oli villiintynyttä; kiihotuksella oli kansan käsitteet väännetty sekaisin. Sellainen oli vienyt kapinaankin. Nyt erikoisesti täytyi sivistyneiden opettaa ankaralla kädellä kansa jälleen kulkemaan sitä ojennusnuoraa myöten, jonka nimi on laki.
Poliisit veivät Nelman mukaansa Helsinkiin. Siellä tuomittiin hänet neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.
XVII
Tyly oli rangaistus Nelmasta … liian tyly tällaisesta teosta.
Mikä siinä oli niin pahaa?
Miksi se oli pahaa … ja häpeällistä?
Käkriäisen Ananiaskin oli Nelman lähtiessä ollut niin välttelevä.
Nelma ei tosiaan voisi enää mennä edes Käkriäisille … kun täältä vankilasta pääsisi.