Miksi kohtalo häntä runteli?
Tyttö muisteli äitiään ja hänen teloittamistaan … inhoten ja kumminkin hänet salaisesti hyväksyen. Ja suri, että hänen oman elämänsä näytti täytyvän kulkea samanlaista latua.
Ja jollakin tavoin Nelma turtui.
Istu tässä kesäsi ristikkojen takana … kaupungissa, josta hän ei nähnyt muuta kuin kattoja … ja pihalta tuskin vilahduksen järveä!
Kuinka hän yhä ikävöi kotijärvien rannoille … kotoisiin lehtoihin!
Mutta nyt oli hänen kirjoissaan varkaan merkki.
Ja millä hän sitten eläisi? Ihmiset kysyivät entisen paikan todistuksiakin.
Työhuoneessa neuvoi eräs toveri häntä rupeamaan nuorten herrojen pariin, niin nätti tyttö kun hän oli. Mitenkä? Ne asiat Nelma kyllä tunsi. Mutta omassa itsessään hän ei ollut niitä kokenut … joten niissä ei ollut hänen mielestään mitään pahaa oikeastaan. Kuitenkin: äiti oli joskus tuntunut hänestä niin iljettävältä…
Neljän kuukauden kuluttua Helsinkiin. Pääsi tarjoilijaksi johonkin kansanruokalaan Söörnääsin puolelle … sellaiseen, joita mainitaan nimellä "Kuppila". Luojan kiitos: omistaja … sosialisti … ei kysynytkään häneltä todistuksia … sanoi vain ottavansa erikoisen mielellään maalaistyttöjä.
Ruokalassa oli hirmuinen kalina ja meteli … paitsi ainaista kiirettä. Nelman hermot olivat tylsyneet ja ärtyneet. Täällä väsytti … ja koski hermoihin.