Hän siis veisi Nelmansa Krokelbyhyn ja odottaisi siellä, kunnes Mikko tulisi kotiin.
Mutta rahansa hän tahtoi nyt saada.
Se kyllä kävi muorin mielestä päinsä. Pitää arvioida työ … ja muori oli sen jo kutakuinkin arvioinutkin. Noin puolet oli Sakris kaatanut, veistänyt ja salvanut tarvittavia hirsiä. Toinen puoli urakkasummaa siis voitaisiin antaa.
Kukkelmanin silmät yhä hiukan säkenöivät. Mutta lopulta hän suostui.
Sanoi vielä ainoastaan:
— Mutta … kyllä nyt Mikolle tulee haaveri … kun ei tämä työ joudu aikanaan. Jos minä saisin olla Nelman keralla täällä, niin… Ei ole minun syy, että se nyt jää kesken. Myöhästynytkö on? Hah, hah … te ette ymmärrä näiden asiain päälle mitään! Nyt se oikeastaan on tehtykin. Ylöspano ei ole mitään … se käy nopeasti. Tuossa tuokiossa tulisi bygninki valmis. Mutta nyt … kun itse katkaisee pykääminen … niin… No, lähden sitten. Terve, terve, täti!
Ja Sakris alkoi tallustella Nelman kanssa Krokelbyhyn päin, seljässään
Nelman vaatemytty ja kainalossa harmonikka. Työkalunsa jätti hän Mikko
Suomenvaaran huvilalle, asettaen ne eteisen nurkkaan.
Krokelbyssä oli hänellä toki kamari.
Ja nyt oli kesä!
Ja rahaa … sitä oli toki aluksi.