Kamarin Nelma sai kyllä siistiksi, miltei jo ensimmäisenä päivänä … oikein mieleisekseen. Annansilmäkin oli valmiina ikkunalla. Sakris oli täällä käydessään sitä muistanut kastella. Hellästi rampa kyllä vaali kukkaansa…
Kuitenkin tuntui Nelmasta ilkeältä jäädä Kukkelmanin kanssa tänne kahden kesken asumaan. Talossahan oli hyvinkin paljon väkeä. Mitä ihmiset ajattelisivat? Ja ympärillä oli kokonainen kylä. Nelma sattui ensimmäisenä iltana ilmaisemaan, että hänen olisi hauskempaa asua jossakin syrjemmällä. Siitä Sakris tuli hyvilleen. Hän huudahti:
— Aivan yksiksesi minun kanssani? Hva' sa'? Kuinka sinä sanot? Sano, pois vaan..! Hva' sa: se meinaa samaa kuin jos sanoisi: Kuinka sinä sanot. Minä opetan sinulle ruotsia… Kaikki minä sinulle opetan! Ja sanotko sinä minulle: Te? Minä tahdon olla sinulle … niin kuin sisarus, niin kuin veli. Ja paljon, paljon muuta! Mutta mitä siihen asiaan tulee … niin syrjässä saamme kyllä sitten olla. Minä pykään talon … ja moijaamme kuin… Meidän luona voisi olla hyyryläisiäkin. Nostaisimme hyyryä vaan. Heillä olisi hyvä: milloinkaan en minä nostaisi heille hyyryä… Ja huoneet minä remonteeraisin… Niin, katsos, minä en ole paha mies. Se johtuu siitä, että olen lukenut… Kirjat … ja sanomalehdet … ja kaikki. En pelkää sanoa, että minä olen kehittyneempi ihminen. Mutta … no, vielä ei minulla ole tomttiakaan. Mutta … talo raketaan … tomtti ostetaan. Nyt niitä saadaan huokealla. Pian menemme käveleen ja katselemaan paikkoja … tuolla Reckhalsissa. Kymmenen penniä neliömetri. Se on vallankumouksen ansio: jos ei kapina olisi peljättänyt rikkaita, eivät he koskaan olisi antaneet maata köyhemmille. Nyt … oli pakko antaa…
Sitten jutteli Sakris edelleen Nelmalle tuosta tulevasta huvilasta. Lupasi antaa Nelman syödä siellä sianlihaakin, vaikkei isäntä itse tahtonut sellaista, koska se oli hänelle pahaksi. Oikeastaan oli se kaikille ihmisille pahaksi: sitten lupasi Sakris selittää Nelmalle, miksi se oli pahaksi. Mutta sianlihasta tehtyä kastia sanoi hän itsekin syövänsä kernaasti. Nelma valmistaisi hänelle sitä. Ja kananmunia he söisivät molemmat yhdessä…
— Tämä meidän liitto tulee niin kuin se vanha testamentin liitto. Jos sinä olet uskollinen minulle … ja et unhoita, mitä minä sinulle käsken … niin… Taikka et unhoita sitä, mitä minä sinulta rakkaudessa pyydän…
Nelma hämmästyi.
Mitä Kukkelman puhui?
Mistä liitosta?
Syntyi pieni keskustelu, jossa Kukkelman otti itselleen valtavasti enimmät suunvuorot. Nelma kyseli vain:
— Mitä?