Niin … kurjana piti Nelma itseään, milloin ajatteli. Tämäkö … lienee ollut … syntiä? Ne, joiden kanssa hän oli ennen seurustellut, olivat toki ihmisen näköisiä. Mutta tämä..!
Miksi oli Mimmi hänet tänne houkutellut?
Mutta: maailmassa tottuu pitkätukkaiseen rampaankin, jonka silmät kiiluvat kuin…
Ilkeitä olivat kylän akat. Kuiskailivat keskenään kulkiessaan Nelman ohitse … ja osoittivat häntä sormellaan. Niiden kielet olivat kuin käärmeiden.
Ja sanoopa sitten Sakris, sanoo juuri samana päivänä, jona Nelma huomasi akkojen häntä osoittelevan, että hän vie kultansa illalla peltimestari Savolaisen luokse visiitille. Savolainen oli nimittäin ihan äsken ostanut itselleen huvilan, aikoi muuttaa pois nykyisestä asunnostaan. Siksi kutsui hän tuttavia ja naapureita luokseen jäähyväisille … joukossa myöskin Sakris Kukkelman.
— Minä en lähde sinne, virkkoi Nelma.
Sakris kysyi kummastellen:
— Miksikä sinä et lähde?
— Ihmisten pilkattavaksi … tällainen, hymähti Nelma.
— Mikä vika sitten sinussa on? kysyi Sakris jälleen.