— Sinä otat vaaleamman leningin, ja minulta saat kukkia hattuusi: niitä riittää siinä. Ei sovi tuollainen sänkykamarimyssy, joka sinulla on. Molemmille tulee samanlaiset kukat … ja sitten me ollaan niin kuin parihevoset siellä Degerössä.
Sakris kuulosteli, paitahihasillaan, jäähtyneen kahvinsa ääressä.
Viimein hän kysyi:
— Degerössä? Milloinka … missä?
Mimmi Rumfelt ilmaisi, että he lähtisivät Nelman kanssa tänä iltana
Degeröhön. Olihan nyt juhannusaatto.
Sakris hämmästyi:
— Juhannin aatto? Juhannin aatto … kuinka se on mahdollista? Niin kuluu aika ulos … minä en ymmärrä, kuinka se on kulunut … tämän kesän alkupuoli. Jaa, minulla on ollut hauska olla. Jasoo, Degeröhön! No, sinne on pitkä matka, mutta antaa mennä vaan. Lähtekäämme Degeröhön. Siellä minä olen kyllä ennen juhannina ollut. Siellä voi pitää lystiä. Minkä kellon aikana me lähdemme?
Naiset katsoivat toisiinsa. Mimmi Sakrikseen … ja sitten jälleen
Nelmaan, niin että valkea viiru hänen toisessa silmässään välkähti.
Mimmi sanoi:
— Niin … tosiaankin. Matka Degeröhön on liian pitkä. Ja täältä pitäisi kävelläkin kaupunkiin. Minä en viitsi kävellä… En viitsi lähteäkään!
Nelma tähysteli neuvottomana Mimmiin.
Viimein arveli Nelma, että jospa he lähtisivät kuitenkin … muualle.
Soutelemaan… Ja menisivät ainoastaan jonnekin lähemmäksi.