Laupiasko luonto? Kuin hiirellä leikkivä kissa: se tuottaa säälittävälle uhrilleen kärsimyksiä juuri sellaisella hetkellä, jolloin rampa uskoo enimmän onneensa ja on iloisin.
Sinä juhannusyönä ei Sakris nukkunut oikeastaan yhtään … ja kuitenkin oli hän kotonaan, kamarissaan Krokelbyssä … mutta yksin.
Yksin oli hän soutanut Kyläsaaresta takaisin.
Hän oli koettanut paneutua nukkumaan. Ei siitä tullut mitään.
Yö oli kuuma. Vain tuokioksi laskeutui hämärä maailmaan … mutta se tuokio tuntui pitkältä: oi, se oli kuin iankaikkisuus. Ja minkälainen iankaikkisuus! Itse helvettiä se oli lieskoineen!
Vieläkö suurempaa piinaa tarvitsi!
Kukkelman oli epäluuloinen… Ja nyt hän oli sitä syystä.
Hän oli pikavihainen: nyt hän sai olla sitä kauan.
Minkälainen juhannusyö tästä tuli!
Olipa tämä lysti juhannus.