Sakris kääntelehti vaatekasallaan nurkassa vuoroin kyljelle ja toiselle … vaivaloisesti ja ähkien. Aivoissa poltti. Ei tullut uni…
Vietävää oli kaikki!
Täytyi koettaa asettua kyttyrän varaan. Täytyi yrittää lukea … Sara
Hustan Nietseske-kirjaa.
Niin kuin se kirja olisi kehittyneen ihmisen pitänyt nauraa!
Ikkunan kolme isoa ruutua ammottaa haaleina ja keltaisina… Yössä värähtelevät männyn oksat salaperäisesti … tuolla liiterien päässä.
Silmiä särkee. Kuumuus aivoissa nousee.
Ei lähde vain se yksi ajatus mielestä, vaikka koettaisi kuinka tirkistää kirjaan.
Sakris työntää itsensä yhtäkkiä käsillään pystyyn. Jalat ovat tavattoman väsyneet … kävelystä ja muutenkin: hermoja pakottaa. Melkein panee konttaamaan. Hän hoippuilee nyt sinne ja tänne paitasillaan … kotiin palattuaan oli hän heti riisuutunut … vihaisena … ja heittäytynyt makuusijalleen … vetäen peiton kyttyränsä ylitse.
Kuka uskoisi tällaista!
Mitäs nyt oli tapahtunut?