Sitten narisee yhtäkkiä ulko-ovi … eteisen ovi. Nyt ne tulevat!
Ja ne tulivatkin. Sakris väänsi lukkonsa auki. Mimmi huudahti:
— Täällä hän onkin, ei hätää. Minnekä te saarella jouduitte? Jösses, ajatelkaa, kun lähdettiin paatin luota, niin minä tapasin kaksi serkkuani maalta..! Olivat tulleet Helsinkiä katselemaan. Hauskoja poikia … hepä ihastuivat, kun näkivät minut. Pakolla he tahtoivat minua kanssaan kävelylle. Enkä minä jättänyt Nelmaa yksin. Nelma raiska, oliko sinulla joukossa ikävä kuinka me käveltiin, käveltiin … ja juteltiin. Oikeita kavaljeereja. Mutta sitten: tulemme paatille, paatti poissa. Ja eväät, kaikki poissa. Ja ajatelkaa, meille semmoinen hätä, että oliko pykmestari hukkunut. Ja kuulkaas, teidän tähtenne saimme kävellä yöllä yksin tällaisen matkan!
Mimmi torui todella vihaisena.
Nelma ei virkkanut ensin mitään… Alkoi hiljaa availla eväskoria, joka oli oven luona nurkassa harmonikan vieressä … ja säälitteli, ettei Sakris ollut yhtään syönyt … katseli rampaa pelokkain, mutta kuitenkin vilpittömin silmin.
Mimmi jutteli yhäti … noista hauskoista kavaljeereista. Sakris kuunteli syrjästä pälyen … kuunteli, todistaisiko jokin Mimmin suusta luiskahtanut sana, että naiset olisivat tehneet yöllä jotain … synnillistäkin. Sitä ne eivät todistaneet. Silti Sakris epäili.
Hänen sisunsa alkoi ikään kuin hautoa kostoa.
Kuinka oli oikein asia? Huoletta saattoi Mimmi ruveta syömään eväitä, joita nyt Nelma järjesteli pöydälle. Aivan huoletta: sillä nuo sattumalta tavatut kauppa-apulaiset, jotka eivät kylläkään olleet Mimmin serkkuja eivätkä sen rikkaan gulashin seurapiiriä, joka oli päästänyt Mimmin turvakodista karkuun … nuo kavaljeerit olivat tosin tarjonneet tytöille ryypyt, mutta eivät muuten olleet tehneet sen kummempaa kuin että halailivat heitä viattomasti. Niillä oli hauskaa keskenäänkin … nuorilla miehillä … Helsingissä, siinä Heikinkadun ravintolassa, jonne he veivät Mimmin ja Nelman Kyläsaaresta autolla. Silloin, kun Sakriksen venhe kellui paluumatkalla, kävelivät tytöt ja herrat saaren siltaa pitkin Hermanniin. Mutta kaupungista saattoivat kavaljeerit Mimmin ja Nelman jälleen autolla kotiin… Ainoastaan Mimmi oli jollekin heistä jotain lupaillut.
Sakris koetti syödä; ruoka maistui hänestä laholta puulta.
Aurinko oli noussut. Piti asettua levolle.