Säästäpä tässä, jos tällaista menoa jatkat, Sakris-parka!
Mimmi söi kauhean paljon ja kulutti muutenkin kursailematta Sakriksen vähäisiä varoja. Kukkaro oli yhä Nelmalla, ja täytyihän Nelman tyydyttää kaikenlaisilla herkuilla ystävättärensä halua. Vieläpä yllytti Mimmi Nelmaa ostamaan itselleen uusia vaatteitakin.
Eikö Mimmi jo älynnyt lähteä matkaansa?
Sakriksen oli niin vaikea ponnistautua irti näistä kuherrusajoista, joissa oli ainoastaan yksi paha muisto: se juhannusyö.
Rahat loppuivat yhtäkkiä, niin odottamatta, että Sakriksen täytyi mennä jostakin lainaamaan. Ehkä peltiseppä Savolaiselta… Sinne hän nyt meni … Savolaisen uuteen, punaiseen huvilaan.
Mestarilla oli vieras. Mutta ovensuussa ja hiljaa selitti Sakris hänelle asiansa: ainakin viisi kymppää Sakris tarvitseisi.
Savolainen räpsytteli silmiään … eikä tuntunut suinkaan halukkaalta, vaikka hänen kotinsa näytti yhä varakkaammalta ja pöytänsä yhtä pulskalta kuin ennenkin. Ei, hän käänteli muka tyhjiä taskujaan … sanoi kuluvan itseltään kaikki omaan elantoon: hänen täytyi nyt ottaa kaksi kisälliä vastatehtyyn verstaaseensa. Tuolla oli verstas tontin kulmassa; tämä mies tässä oli sen rakentanut: peltiseppä osoitti vierastaan.
Viime aikoina olikin Sakris kuullut täältäpäin vasaran ja kirveen mälskettä. — Ehkäpä tällä Skotri Ramperilla olisi Kukkelmanille antaa, nauroi Savolainen ja osoitti sohvassa istuvaa taasen.
Sakris tuli peremmälle. Savolainen esitteli hänet Gottfrid
Strandbergille, iskien silmää vuoroin mieheen ja toiseen, sanoi:
— Tässä on Kukkelmanni, meidän kylän miehiä.