Sakris odotteli.
Hetken päästä kantoi muori ulos kokonaisen laatikollisen koiranpentuja … että Mikko saisi nukkua… Ja kutsui myöskin Sakrista kahville. Sakris ihmetteli Mikon katoamista. Muori toisti, että hän nyt tosiaan nukkui: häntä ei voisi herättää.
Sakris kysyi:
— Kai hän sitten puhui jotain timraamisen jatkosta?
— Ei hän mitään puhunut, vastasi muori.
— No … meillähän onkin sopimus … että minä pykään sen ylös. Tulen tänne huomisaamuna työhön.
Muori sanoi:
— Tulkaa vaan … mutta turha lienee tulla.
Mikko nukkui. Viimein lähti Sakris tallustelemaan takaisin Krokelbyhyn.
Hiukan levoton hän oli.
Mutta kun hän joutui kotiin, kuuli hän toki ilokseen, että Mimmi Byskata muuttaisi heiltä ylihuomenna: sanoi saaneensa paikan Helsingissä.