— Niinkö? Minkä paikan? kysyi Sakris. — Minkämoiseen virkaan?
Mimmi tokaisi:
— Kilometrikonttorissa.
— Ahaa! huudahti Sakris. — Landmeeterikonttorissa … minä ymmärrän.
Minä ymmärrän kaikki!
— Ylihallituksessa, niin juuri, vastasi Mimmi. — Minulla on nyt
Helsingissä lokaalikin. Tulkaa siellä käymään, Kukkelman!
XXVI
Sitten odotti Sakris Mimmin lähtöä.
Itse hän ei saattanut Mimmiä kauemmaksi kuin raitiotien päähän: ei muka joutanut. Mutta ystävällinen hän oli hänelle … ja Nelmaa pyysi hän toki ostamaan Mimmille kaupungista kukkia.
Seuraavana aamuna tallusteli Sakris jälleen Mikko Suomenvaaran kylään. Sangen varhain, kukkojen laulaessa … ehdittyään tuskin juoda kahvia, jonka Nelma hänelle totisena ja unisena keitti. Usvat lainehtivat vielä alangolla … ja kuusikossa tuntui kylmältä.
Työasussaan kääpiö kulki, sääryksissään ja talvellinen lippahattu päässä.