Mutta nyt ei Mimmi ollut vielä ilmoittanut mitään..!
Nelma on melkein hyvillään, että Kukkelman viipyy kaiket päivät poissa.
Rampa on näet alkanut tulla Nelmalle häijymmäksikin.
Yksin on Nelma asunnossaan… Tuijottelee ikkunasta outoihin maisemiin… Ruohottuneihin puutarhoihin, joissa korjataan marjoja, missä niitä on päässyt kasvamaan… Ja tuonne järvettömälle alangolle, joka alkaa pölyisen maantien takana. Tai tyttö hoitelee kukkaa … ja kuluttaa aikansa muuten miten voi: siistii yhtämittaa kamaria … koristelee seinät kuvakorteilla ja karamellipapereilla, joita hän kiinnittää tapettiin neuloilla ja liisterillä. Korjailee vaatteita, omiaan ja Sakriksen. Sitten nekin tulevat korjatuiksi… Eikä nyt ole varaa ostaa uusia leninkejä.
Ensin oli Nelma käynyt yksinään vieraisillakin, kivimies Bergmanin vaimon ja erään toisen, äsken taloon muuttaneen työläisperheen luona. Mutta kun huomasi, että siellä tehtiin hänestä salaa pilkkaa, moisesta ramman ja kyttyrän morsiamesta, jopa pisteltiin ja paneteltiinkin häntä, niin jättäytyi hän aivan yksin. Mokomatkin moittijat: heissä oli naisia ja miehiä, jotka kuuluivat elävän yhdessä mikä sen tai sen pojan taikka tytön tahi punakaartilaisen elävän lesken kanssa. Mutta toista oltiin valmiit parjaamaan. Ja se oli Sakriksen syytä: tietysti oli hän kertonut noille vieraille heidän keskinäisiä salaisuuksiaan. Yhä enemmän karttoi Nelma Sakriksen hyväilyjä, kun kääpiö tuli illalla kotiin.
Miten olikaan Nelma tänne joutunut!
Olisipa hän saanut luokseen edes tyttösensä.
Siitä asiasta ei hän vielä hiiskunut Kukkelmanille. Toinen olisi voinut ajaa hänet pois … eikä Nelmalla nyt ollut paikkaa, minne mennä. Mimmikään ei kirjoittanut hänelle mitään.
Entäpä jos Kukkelman olisi ollut edelleen hyvä, vaikkapa olikin säälittävä ja inhottava! Mutta minkälaiseksi hän olikaan muuttunut! Kun hän löntysteli läähättäen ja pihisten kamariin … löyhkäten hieltä ja lialta: varsinkin löyhki hänen tukkansa, jota hän ei suostunut millään ehdolla lyhentämään … eikä jaksanut aina sitä pitää puhtaana, vaikkapa olikin tuota kuontaloa peilin edessä kampaavinaan … löyhki ilkeästi kuin minkä vahtikoiran karva … niin, kun hän löntysteli kamariin, alkoi hän kohta, parhaiksi loikomaan ruvettuaan, kiusata Nelmaa pitkillä saarnoilla, ja opetuksilla. Vuokraa aiottiin taas syksyllä korottaa. Siksi sanoi rampa, että Nelman piti kovasti säästää. Puita ei saisi enää kuljettaa kunnan metsästä: sinne oli asetettu vartijoita… Nelman täytyi säästää risujakin.
Kukkelman vei Ramperille takaisin velkansa. Ja siitä asti, päästen velanmaksua kootessaan säästämisen makuun, pakotti Sakris heidät, säästämishalusta ja puutteenkin vuoksi, syömään melkein pelkästään leipää ja perunoita, joita kasteltiin margariiniin. Tämä uusi voi oli Nelmasta iljetys … ja Sakris tyrkytteli sitä hänelle kiusallaan. Silakoitakaan eivät he ostaneet kuin harvoin: nekin olivat kallistuneet. Sakris käski säästämään… Ja ruokapöydässä hän puhui, että oli kuullut porvarillisten väittävän nykyaikaisten työmiesten halveksivan silakoita: parempia kaloja heille piti muka olla … aina vain herkkuja… Hm, pienet herkkupäivät olivat Sakrikselta pian menneet…
Nyt hän koetti kerätä omaa tupaa varten … ja narisi alinomaa.