Sakris kysyi:
— Miksi vuoksi sinä itket?
Nelma ei vastannut.
Rampa kömpi, käsillään huonekaluihin nojaillen, sitä vaaleampaa paikkaa kohti, jonka hän huomasi Nelmaksi… Kosketteli isoilla kourillaan Nelmaa. Ja kysyi uudestaan, vihaisesti:
— Miksi sinä itket? Miksi et anna minun maata?
Nelma ei vastannut, vaan itki.
Sakris ojenteli kouriaan. Kaikkeen maailmassa tottuu. Nelma oli kuin sadun tyttö, jota kummallinen ja ilkeä peikko hyväili vankinaan.
XXVIII
Nelma istui yksin ikkunan luona. Hän ei tuijottanut ulos, vaan itseensä…
Tyttö oli harmistunut itselleen … ja hermostunut.