Mutta sitten hän on vaiti. Kädet herpoavat ja riippuvat pitkin kupeita.
Hänkin asettuu istumaan. Katselee jörösti eteensä.
Ei hän jaksanut kiskoa näitä raskaita ja märkiä hirsiä. Oli koettanut olla itse sitä tekemättä … ja teettää akoilla. Silloin akat suuttuivat…
Nyt antaa hän heidän laiskotella. Jopa yhtyy itsekin heihin … puhuakseen heidän kanssaan politiikkaa. Ja katso: hänet hyväksytään. Hän saa puhella ja loistaa!
Mutta kun tarkastaja tulee, haukuskelee hän koko laumaa ja Kukkelmania.
Eräänä päivänä kuulee Kukkelman, että nähtävästi otetaan piakkoin uusi mies hänen paikalleen tänne rannallekin. Siitä hän on hyvin ärtyisä.
Nelma on ostanut sinä päivänä itselleen uudet kengät, käydessään puodissa asioilla. Ei malttanut olla niitä ostamatta: kauniit ja uusimuotiset! Vaikka entiset vielä olivatkin kohtalaisessa kunnossa … niin nämä keltaiset ja korkeavartiset nauhakengät … niin kuin on monilla muillakin naisilla! Siis hän osti ne kengät … tällaisena aikana.
Sakris tulee illalla kotiin ja huomaa Nelman uudet jalkineet. Ensin ei hän virka mitään. Ei hetkeen: kipristelee vain silmiään makuulavalla. Saa siihen iltakahvia … ja Nelma riisuu häneltä märät vaatteet. Nyt se on tehty … ja rampa kellii peittojen alla. Silloin alkaa Kukkelman yhtäkkiä puhua Nelmalle pahoistahengistä. Piruista, joita lentelee, kiertelee ja suhisee kaikkialla … tuolla ilmassa, siellä ja täällä. Mitkä pahathenget? Niin niin … eikö Nelma niitä näe? Niitä on monenlaisia.
Sakris nousee puoleksi istualleen. Kyyröttää lavan reunalla, väärä jalka lattialle riipuksissa … ojentelee ilmaa kohti kättään ja katselee valkeina pyörähtelevin silmäluomin laipion nurkkauksiin. Silmissä välähtelee tylysti. Jälleen hän puhuu. Näkeekö hän tosiaan kamarissa piruja? Sakris selittää asian:
— Semmoiset pirut vartioivat ilmassa … tahtovat teketä sinulle pahaa… Kuule, Nelma!
Kyttyrän etusormi nousee varoittavasti pystyyn. Hän sanoo: