Tyttö nyyhki.
Rampa tiukkasi jälleen:
— Mikä? Suuriko? Ja kenen se on? Meidänkö?
Nelma naurahti. Hänellä oli tyttö … kunnalliskodissa.
Kukkelman istui ällistelevin silmin maassa. Jos sähkö olisi palanut, olisi Nelma nähnyt hänen katselevan suu auki. Niin, hän oli kuin pilvistä pudonnut.
Siinä nyt oli … hänen Nelmansa..!
Se … viaton tyttö.
Sellaisesta olivat ennustukset hänelle puhuneet. Povarirouva… Ja unet.
Sakriksen päässä vilahti kiukku povarirouvaa kohtaan.
Sitten Sakris palasi vaiti sänkyyn.