Nuorta ja verratonta oli hän keväällä ajatellut. Tirkistellyt tuohon Julian kuvaan seinällä. Ja nyt: tytöllä oli tyttö. Tyttö ei ollutkaan tyttö!
Rampa tunsi olevansa petetty.
Jopa kihlatkin oli hän Nelmalle ostanut, nuo hänelle itselleen niin narrilliset vehkeet. Ja sitten vasta oli Nelma…
Ja kenenkä se tyttö sitten oli?
Ehkäpä jonkun gulashin… Sellaisten herrasmiesten seuraan ryntäsi Nelma juhannuksenakin Kyläsaarella.
Taikka … upseerien! Sotilaitten! Niistä ihmistentappajista naiset pitävät: niillä on harakankoristeita.
Kyttyräselkä oli nukkuvinaan. Nelmakaan ei nukkunut.
Rampa ajatteli, että olisikohan tämä uusikaan hänen…
Ja pitikö Sakriksen tässä ruveta vielä toisen isäksi … varmasti vieraan. Jopa tytön isäksi: märkänenäisen naisenalun..?
Niin meni se yö. Rammalla oli tosiaan nyt huolta. Siksi oli hän seuraavanakin päivänä ärtynyt. Usutti Nelman kimppuun senkin viisikymmentä erilaatuista paholaista, joilla kaikilla oli omat paheenpiikkinsä … ja muutamilla ryntäät koristetut sotamiesten kiiltävillä poleteilla ja napeilla. Ymmärrettävä epätieto ja huoli lisäsivät Sakriksen häijyyttä.