Hänen teki jo mieli ottaa Nelmalta kukkaronsakin pois.
Niin, Romeon ja Julian ajat olivat menneet.
XXIX
Omin lupinsa lähti Nelma viimein kaupunkiin.
Hän on nyt käymässä Mimmi Byskatan luona.
On keskipäivä. Kukkelman jäi rannalle vetämään akkojen kanssa hirsiä maalle. Siitä Nelma vähän välittää, ettei kummitus saa kotona ruokaa, kun hän menee tavoittamaan päivällistään. Tyttö ei edes ilmoittanut lähdöstään tuolle kämpyrälle.
Mimmi on ollut täällä kolme viikkoa. Sitä ennen tehnyt turneen maaseudulle. Muudan halkogulashi häntä elättää, paksu ja hölmö savolainen, Nalikkaneuvokseksi haukuttu.
Mutta miksi ei Mimmi ole käynyt Nelman luona?
Nelma alkaa jo käsittää jotain … hyvin heikosti, mutta kuitenkin. Ellei hän oikein vieläkään tiedä, mikä on hyvä tai paha, niin hän aavistaa toki jo, etteivät vaarat ole hauskoja.
Sillaikaa kun Mimmi kehuskelee elämäänsä ja näyttelee huoneistoaan, keittiötä ja kolmea huonetta … yhdessä on vuokralainen … huoneistoa, jonka tuo naisille antelias nalikkaneuvos on hänelle varustanut … sillaikaa aprikoi Nelma omaa huoltaan. Mimmillä on salissa komea kuvastin, josta Mimmi näkee itsensä kokonaan, ja vieterisänky … samoin salissa … ja punainen plyyshisohva ja erikoisella pöydällä suuri porsliinivaasi: sen on Mimmi itse maalannut. Ja vielä on ruokahuone näkemättä… Ruokasalissa asuu Poju. Ja on kaikki, kaikki mukavuudet. Mimmi odottaa nyt illalla vieraita. Nalikkaneuvos on kotonaan maalla.