Poju juoksee tällä välin saliin ja äiti täyttää hänen suunsa karamelleilla ja suudelmilla.
Nelma valittaa Kukkelmanin häijyyttä… Silloin Mimmi kehoittaa häntä tulemaan heti kaupunkiin: auttamaan Mimmiä kaikenlaisissa askareissa, joita on taloudessa. Ja seuralaiseksi ja ystävättäreksi Mimmi tahtoo Nelmaa itselleen… Sellainen on rikollisten tapa: kuta peljättävämpää, sitä yksinäisempää… Morfiinisairaskin etsii itselleen nautintoveikon ja koettaa maksaa hänen myrkytyksensä.
Mutta Nelma ei ole paha, jos ei vielä hyväkään. Hän jo ajattelee asioita.
Mimmi Byskata surkuttelee, että hän tuli neuvoneeksi Nelmaa tuon sammakon pariin. Mutta nyt jättäisi Nelma kapsäkin. Miksi hän menisi enää sen vääräkoipisen hämähäkin kynsiin? Kukkelmanille ei tarvitsisi erotessa näyttää edes pitkää nenää.
Sitten nuori tyttö itkee surkeudesta, vimmasta ja häpeästä. Kuinka? Tuolleko kilpikonnalleko Nelma olisi..? Tuolle karvatukulle? Sitä ei Mimmi jaksanut edes kuvitella … ei milloinkaan! Ei ainakaan kuvitella, että Nelma … jos olisi ollutkin sen peikon kanssa! Mutta ei silti mitään hätää. Siihenkin Mimmi Rumfeltilla on neuvonsa. Nelman pitää vain totella, ja nopeasti. Täällä Lapinlahden puolella asuu eräs paha hyvä akka. Pitkä ja musta. Ääni karhea kuin variksen. Se puhuu vain ammatistaan. Puoskari. Se oli auttanut Mimmiä. Mihin Mimmi muuten olisikaan joutunut..? Jopa monia rouva-parkojakin, joilla ei ole varaa, on se auttanut… Kun kaikki olisi ohitse, muuttaisi Nelma Krokelbystä vakinaisesti Mimmin toveriksi. Ikään kuin pestinä lahjoitti ystävätär Nelmalle melkein uuden silkkipuseron, josta näppärä Nelma voisi pienentää itselleen oikein fiinin.
Tyttö tuli hyvin myöhään illalla Krokelbyhyn takaisin. Mutta Sakrispa ei laskenutkaan häntä sisään. Ei pitkään aikaan: antoi jyskyttää ovea … oli itse vaiti kamarissa.
Viimein kuului Nelma tiedustelevan eteisessä, oliko Kukkelman kotona.
Silloin vasta avasi Sakris oven.
Rampa kyyrötti keinutuolissaan salaperäisen näköisenä. Ei virkkanut mitään.
Epäluulo ja huoli kaiveli hänen sydäntään. Hän muisteli juhannusyötä … ja hänen teki mielensä kostaa.
Siinä alkoi hän kiukutella, ettei hän ollut saanut kahvia eikä ruokaa koko päivänä. Miksi ei Sakris sitten itse ollut keittänyt. Mitä? Sehän on naisten asia … keittäminen… Heidän velvollisuutensa.