Ei, sehän oli mahdotonta!
Rampa tallusteli lähemmäksi, aivan Nelman eteen. Katsellakseen häntä. Ja äännähti hiljaisella, narisevalla äänellä:
— Mikä tämä on? Eihän … ei tämä ole tosi… Minä tahdon kosketella sinua, Nelma!
Kukkelman ojensi pitkän ja vapisevan kouransa. Nelma sanoi:
— Menkää nyt vain pois, Kukkelman. Te hassuttelette.
Ja hän pelkäsi Sakrista, niin mielettömät oli ramman silmät.
Mimmi nauroi makeasti.
Sitten myöskin Sakris alkoi nauraa, lyhyesti ja hehettäen. Hän katseli herroihin, sanoen:
— Ei mitään … en minä teke mitään pahaa teille. Hyvä on. Minä kiitän teitä. Minä kiitän! Mutta Nelma!
Nelma hypisteli ohimotukkaansa. Hän huudahti: