Kun sen tekisivät, makaisi hän siinä kasassa … onneton ihminen.
Sakris tallusteli poikki uuden kadun… Joku huusi, että hän oli paljaspäin. Niin, hän huomasi hattunsa jääneen Mimmin eteiseen. Siinäpä syy, jonka vuoksi hän saattoi vielä mennä Mimmin asuntoon: näkemään oikein tarkkaan, kuinka sen asian oli.
Eihän se ollut mahdollista, että Nelma oli istunut tuon miehen polvella!
Hänen Nelmansa.
Jälleen mainitsi Kukkelman siinä Nelmaa rumalla nimityksellä. Kääntyi … ja kiiruhti köntystämistään. Pureskeli hampaitaan niin että ohikulkijat sen kuulivat. Tuli huohottaen ja kähisten Mimmin portaille. Tarttui porrasaskelmiin ja konttasi ylös. Ovi ei ollut vielä lukossa, vaan se oli jäänyt Sakriksen mennessä auki. Sakris työntyi eteiseen. Häntä ei huomattu … hän seisoi siinä ja katseli. Omin silmin hän näki uudestaan, että Nelma oli petturi.
Huudeltiin, että täällä juotiin muka Nelman kihlajaisia.
Pettänyt oli Nelma hänet. Hänet: kuinka se oli mahdollista!
Sakris lähti pois. Hänen täytyi lyödä kätensä kynnet rintaansa, repiä auki liiviensä napit … niin kipeästi raateli häntä rakkaus. Hän ei ymmärtänyt, miksi hänelle näin oli tapahtunut… Teki mieli tappaa … tappaa kiduttamalla. Olisi mentävä jälleen sisään … piiska kädessä. Poljettava tuota kaikkein kelvottominta anturoilla…
Naiset: aina naiset..! Harakat: rahan näkevät, heti se pitää heidän saada…
Ja eikö hän ollut kohdellut Nelmaa … kuin isä? Heh … siitä huvilasta ei tullut… Mutta jos Nelma olisi jaksanut odottaa … malttaa mielensä, niin..!
No, Sakris oli ollut kova … vaatinut säästämistä. Mökkiä varten!