Niin kaunista ja siivoa, puhdasta ja palvelevaista kuin Nelma ei hän ollut koskaan ennen tuntenut. Pahat henget olivat Sakriksen itsensä vietelleet ilkeyteen.
Sakris meni siis Helsinkiin. Mutta vedet silmissä palasi hän näiltä retkiltään Krokelbyhyn. Ensimmäisellä kerralla näki hän Mimmin huoneistossa paljon vieraita … noita kirotuita ja vihatuita … joten hänen täytyi kömpiä tyhjin toimin portaita alas.
Ja toisella kerralla kertoi Mimmi, että Nelma menisi nyt naimisiin! Se sähkömonttööri, joka asui Mimmin vuokralaisena, oli tutustunut siellä Nelmaan, ja oli Nelmaan niin rakastunut, että ottaisi hänen pikku tyttönsäkin itselleen.
Missä sitten Nelma nyt oli?
Hän oli sulhasensa kanssa toisella paikkakunnalla. Siellä heidät pian vihittäisiin. Se monttööri oli saanut toimen siellä.
Sakris ei vieläkään tahtonut uskoa kuulemaansa.
Mutta kotonaan repäisi hän Romeon ja Julian kuvan irti seinältään … tallasi sitä jaloillaan ja poltti sen. Sinä iltana tultiin hänelle tarjoamaan vähän räätälöimistä. Sakris teki kyllä sen työn: hän tarvitsi rahaa. Hänen piti saada Helsingistä sanomalehtiä … joista hän voisi etsiä kihlausilmoitusta. Eräällä eukolla tuotti hän itselleen molemmat työväen lehdet. Ilmoitusta ei vielä ollut.
Sakris ajatteli, että Nelma tulee hänen luoksensa takaisin: kuluu ainoastaan muutama viikko, ja Nelma tulee!
Mutta sitten kertoi Bergman nähneensä "Mokraatissa" sen Kukkelmanin heilan vihkimäilmoituksen. Sitä numeroa ei Sakriksella vielä ollut. Hän hankki sen. Bergman puhui totta.
Mutta Sakris ajatteli, että sittenkin Nelma tulee. Ahhah, kovin onnettomana hän tulee. Surkeana ja … pahoinpideltynä. Ei viihdy tuon monttöörin parissa. Alkavat välit kylmetä. Tulee takaisin … huomaten Sakriksen rakkauden. Lankeaa uskollisena kaulaan … ja sitten vasta alkaa se heidän oikea elämänsä.