Pikku juhlien jälkeen arki. Raskas talvi.
Vuoroin valkeat, vuoroin mustina ammottavat pellot, joiden tunkioilla varikset lentelevät ja raakkuvat suunnattomina laumoina. Vuoroin usvia ja sateita…
Ja sitten … kevääntyy.
Myöskin Sakris alkaa ikään kuin kummastellen huomata, että päivät pitenevät…
Valo ei enää ole samea ja raukea … vaan taivas hohtaa heikosti sinertävänä … aivan kuin jokin vanha taivas, viime vuodesta tuttu…
Kun Sakris aamuisin hoippuilee työhön tai työtä etsimään, saattaa ilma olla pilvinen… Mutta jo visertelevät tiaiset aamun aikaisessa hämärässä vilkkaasti … kilkattavalla äänellä…
Yöthän ne pysyvät vielä kylminä; mutta päivällä lämpiää, aurinko säteilee joskus täydeltä terältä…
Valtatietä pitkin valuvat päivän sulattamat lumet ruskeina ja kiiltävinä puroina … kerääntyvät lampareiksi … jotka ikään kuin tuntuvat lämpimiltä.
Ehtoolla tiet jälleen kovenevat … ja on parempi loikkia, milloin tarvitsee.
Illan viileys on kuivaa ja lauhkeaa … siinä liikkuu omituisia, mieleisiä tuntuja.